VIMPELILÄINEN aluevaltuutettu Sirpa Salomäki on kahlannut hyvinvointialueen UTV-ohjelmaa läpi kriittisin silmin.
−Kiteyttäen voin sanoa, että en tule seisomaan noiden lakkautuslistojen takana. Erityinen huoleni on reuna-alueiden palveluissa. Reuna-alueet ovat tärkeä osa hyvinvointialuetta, siellä eläminen on turvattava ja oltava turvallista.
Tavoitteena on, että kaikki hyvinvointialueen asukkaat saavat palvelua yhdenmukaisesti. Salomäki on huolissaan siitä, että ohjelmassa esitetyt toimenpide-ehdotukset eivät tue tavoitteita, eivätkä keinot vakuuta. Hän kysyy sitä, mitkä ovat todelliset kustannussäästöt vai onko niitä, ja mikä on uusien toimintamallien hinta?
−On arvioitu vain hyvin yksinkertaiset vaikutukset ottamatta huomioon kokonaisvaikuttavuutta. Esimerkkinä tästä vaikkapa se, että säästöinä on laskettu vain lakkautettavaksi esitettyjen kiinteistöjen vuokrakustannussäästöt huomioimatta lisäkuluja tarvittavista tai rakennettavista uusista tiloista. Samoin arvioimatta ovat kasvavat kustannukset asiakkaille, henkilöstölle, ja yhteiskunnalle. Ei ole käsitystä myöskään asiakasvaikuttavuudesta eikä sosiaali- ja terveydenhuollon arjesta, puhumattakaan asiakkaiden arjesta tai vaikutuksista alueen eri osille.
Hyvinvointipalvelujen keskittäminen ruuhkauttaa todennäköisesti palvelut kuten ambulanssit, kiirevastaanotot, vuodepaikat, kotipalvelut ja lastensuojelun. Ennaltaehkäisyn painottaminen on tärkeää, mutta Salomäki ei jaksa uskoa, että se vähentäisi palvelutarvetta niin huomattavasti kuten esityksessä annetaan ymmärtää.
−Esimerkiksi jos hammaslääkäri on kaukana, asiakas helposti siirtää lääkäriin menemistä. Samoin perheille tarjottavat palvelut ovat ennaltaehkäiseviä, eikä niitä voi korvata viestinnällä ja itseohjautuvuudella, kuten esityksessä uskotaan.
Salomäki sanoo, että esitystä 18 terveysaseman lakkauttamisesta ei saa hyväksyä, sillä korvaavia palveluja ei ole. Ne pitäisi olla valmiina, kun vanhoja palveluja ajetaan alas.
−Digitaaliset palvelut ovat hyviä, mutta niiden kehittäminen vie vuosia. Monessa asiassa digitaaliset palvelut ovat todella hyviä, kuten esimerkiksi lyhyiden sairaslomien, tulosten läpikäyntien ja reseptien uusimisten kohdalla. Mutta ne toimivat rajoitetuissa tilanteissa eivätkä kaikkien asiakasryhmien osalta. Sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut ovat luonteeltaan sellaisia, jotka vaativat myös vastaanottoja. Jonkinlaiset seinät tarvitaan joka kunnassa, ehkäpä nykyistä pienemmät seinät ja vähemmän huoneita, mutta jotakin tarvitaan niillekin ihmisille, jotka reuna-alueilla asuvat ja joita digipalvelut eivätkä kulkuneuvot tavoita.
Ruuhkat ja turvattomuus lisääntyvät
Terveyskeskusten sulkemisten vaikutukset olisivat Salomäen mukaan huonoja ja eriarvoistavia. Myös turvattomuus lisääntyisi.
−Palvelujen saatavuus heikkenee, jonotusajat pitenevät ja todennäköisesti ruuhkat lisääntyvät. Asiakkaiden matkat pitenevät, samoin henkilökunnan, jonka työpaikka muuttuu. Tuttuus häviää, kun joka kerta on eri hoitaja ja lääkäri. Koska julkisia kulkuneuvoja ei ole, käynteihin kuluisi nykyistä enemmän aikaa, myös mahdollisesti työssä olevilta saattajilta. Taksiliikenne ja –kustannukset lisääntyvät.
Keskusteluissa ihmisten kanssa on tullut esiin, että Alajärvellä ja Vimpelissä ollaan erityisen huolissaan Alajärven kiirevastaanoton loppumisesta.
−Vaarana on se, ettei hoitoon hakeuduta tai apua saada. Ambulanssit kuormittuvat, kun kiirevastaanottoja on vähän ja ne sijaitsevat kaukana.
Vuodeosastopaikkojen vähentäminen on Salomäen mukaan arvioitu liian suureksi.
−Totuus on, että väki vanhenee, sairastavuus on korkeaa. Kotona ei pärjää ja omaiset ovat kaukana.
Kotisairaanhoito on kehittämisen arvoinen ja oikein toteutettuna antaa mahdollisuuksia, mutta resurssit tuskin taipuvat niin laajamittaiseen toimintaan, että se nopealla aikavälillä ratkaisee hoitotarvetta.
Salomäki on huolissaan myös kehitysvammaisten asuntoloista. Pitkään samassa kodissa asuneelle pitää turvata pysyvä koti.
Salomäki listaa lopuksi vielä joukon huolenaiheita liittyen esitettyihin muutoksiin.
−Rahaa on kymmeniä miljoonia liian vähän. Kustannuksia olisi hillittävä hallitusti, sillä nopeita voittoja ei ole. Henkilökuntapula on huolestuttavaa ja murheista suurimpia. Työvoimaa on saatava ja se on saatava pidettyä. Tiloja on liikaa, mutta uusia esitetään rakennettavaksi ilman kustannustietoa.
Salomäki toteaa, että vaikutus tulee kohdistumaan myös kuntiin: palvelut katoavat ja väkimäärä vähenee entisestään.
