RAAMATUSSA on kaunis kertomus kuurosta miehestä. Kuuleva ei voi kuvitella miltä tuntuu, jos ei kuule. Mutta Jeesus ymmärtää. Hän ottaa miehen pois väkijoukosta. Huokaisee taivaalle ja mies saa kuulonsa takaisin. Hänelle avautuu ”uusi maailma”. Jeesus antaa uuden toivon.
Jeesus kohtasi miehen henkilökohtaisesti: hän oli ikään kuin ”Jeesuksen vastaanotolla”. Hän ei ollut vain ”massaa”, vaan tärkeä pienenä ihmisenä.
Tänäkin päivänä Herraa kohtaa meitä henkilökohtaisesti yksilöinä – et ole massaa – olet arvokas. Sinutkin hän tahtoo ottaa erilleen väkijoukosta ja kysyä sinulta: “Lapseni, mitä sinulle kuuluu?”
Kirjailija-pastori Teuvo V. Riikonen Markuksen evankeliumin selitysteoksessa kirjoittaa kauniisti:
”Hän ottaa jokaisen erilleen ja puhuu juuri tälle henkilökohtaisesti vaikeista asioista. Hän käsittelee hellästi ja yksityiskohtaisen tarkasti kipukohtiamme. Hän parantaa, antaa synnit anteeksi ja synnyttää täysin uutta elämässämme”.
Kuuroa miestä kohdatessa Jeesus katsahti vaikeassa tilanteessa ylös taivaaseen. Meidän ongelmamme on se, että helposti katsahdamme ”alas” – omiin mahdollisuuksiimme – silloin masennumme, joudumme epätoivoon. Meitä kutsutaan nostamaan katseeseemme uskon alkajaan ja täyttäjään Jeesukseen!
Jeesus huokaisi. Hän toi asian tiettäväksi Taivaalliselle Isälle. Sydämen huokaisu Isälle, on ikään kuin ”ukkosen jyrinä Taivaan Isälle”. Huokaisu kuullaan Taivaassa – Isä ei ole kuuro. Sinua kuullaan!
Harri Silvolahti, kappalainen
