SYKSYLLÄ 2022 valmistui kirjaksi Suvi Hosionahon ensimmäinen luontoaiheinen runokokoelma ”Ei loppua tällä tarinalla”. Kirjan julkaisua juhlittiin torstaina 14. syyskuuta Alajärven kirjastossa.
–Julkaisun juhliminen jäi viime talvena arjen jalkoihin. Ajattelin kuitenkin järjestää nyt sille tilaa, koska haluan kannustaa muitakin omien intohimojen äärelle ja toteuttamaan itseään, kertoo Hosionaho.
Toimittajana työskentelevä Hosionaho kirjoittaa myös työkseen. Kirjoittamisen hän kertoo olleen elämässä läsnä aina, joskus enemmän, joskus vähemmän.
–Lapsena ja nuorena runoja ja tarinoita syntyi jatkuvasti. Aikuisiällä kirjoittaminen on ollut satunnaisempaa. Lemin reissulla 2019 korkki kuitenkin niin sanotusti aukesi. Siellä huikeissa rantamaisemissa samotessa alkoi tekstiä pulputa, eikä se loppunut kotiin paluuseen. Aloin kirjoittaa säännöllisemmin ja varata sille aikaa. Useimmiten tekstejä syntyikin luonnossa liikkuessa. Oli yllättävää, miten paljon runojen kirjoittaminen rikastutti omaa elämää.
Runokirjan teemaksi muodostui luonto, vaikka runoja syntyy paljon muistakin aiheista, aina mehiläisaiheista rakkausrunoihin, yhteiskuntakritiikistä luovuuden ylistykseen ja hengellisiin aiheisiin.
–Kirjoitan sekä omista että kuvitelluista kokemuksista. Olen huomannut, että kirjoittaminen on hyvä keino käsitellä hankalia ja vaikeitakin asioita, sanoo Hosionaho.
–Harvoin kuitenkaan kirjoittamalla kirjoitan. Yleensä se on sitä, että inspiraatio tulee ja ajatukset täytyy kirjata ylös, milloin mihinkin. Arjessa tyhjää tilaa ja aikaa on vähän, kun tekee töitä, opiskelee, harrastaa ja huolehtii perheestä. Siksikin minusta on mahtavaa, että olen palannut kirjoittamisen pariin. Uuden luominen vaatii aina tilansa. Luotan siihen, että prosessi elää ja jatkuu, vaikka välillä ei syntyisikään mitään. Viime talvena olin Kansalaisopiston luovan kirjoittamisen ryhmässä. Se oli mielenkiintoista ja sieltäkin syntyi ideoita ja virikkeitä tekemiseen. Joskus innostun jostakin aiheesta, kuten vaikka Hesarin aikaa käsittelevästä tiedetekstistä ja siitä syntyy sitten pitkän aikaa jotain tekstejä. Joskus itsekin ihmettelee, mistä tämäkin tuli, nauraa Hosionaho.
Hän julkaisee runojaan Instagramissa tilillä pilvikartaston_kartturi.
TEKSTIEN päätyminen kirjaksi asti ei ollut kuitenkaan mikään itsestäänselvyys ja prosessi meinasikin tyssätä suomalaiseen mentaliteettiin iskostettuun vaatimattomuuteen.
–Alkuun pidin kirjan kirjoittamista jotenkin itseään ja tekemistään alleviivaavana ja esille tyrkyttävänä asiana. Luen paljon runoja ja kirjastosta lähtee mukaan erikoisempiakin julkaisuja, joten lopulta aloin ajatella, että tässä olisi melko selkeä kokonaisuus valmiina, miksen työstäisi siitä kokoelmaa. Anoin viime syksynä Järviseutu-säätiöltä pientä apurahaa ja laitoin saman tien kirjan teon tulille. Työstin sitä Solentron ohjelmassa netissä, missä voi itse suunnitella kirjan. Sain päätöksen apurahasta ja laitoin kirjan tilaukseen saman tien, joten ehdin saada sen valmiina kotiin Antin päivänä, kun oli apurahan myöntämistilaisuus, kertaa Hosionaho.
–Ajattelin, että tämä projektini voi toimia rohkaisuna jollekulle. Haluan kannustaa luovuuden ääreen, koska sillä on niin merkittävä vaikutus hyvinvointiin. Ja jo pelkästään flow-tila on tavoittelemisen arvoinen.
VAHVA luontoyhteys on helposti aistittavissa kirjan sivuilta. Lempivuodenajakseen Hosionaho mainitsee kesän, mutta runoja on syntynyt jokaiseen vuodenaikaan.
–Tykkään kuljeskella lähiluonnossa. Siellä ajatus kulkee aina vapaammin ja tosi monia tekstejä on syntynyt mättäillä pyllistellessä, kun olen kuvannut sammalia ja muuta kaunista. Kamera ja puhelin ovat täynnä näitä otoksia. Oman luontoyhteyden vahvistuminen näkyy teksteissä. Luonto onnistuu yllättämään ja vaikuttamaan yhä uudestaan, erilaisilla tavoilla, sanoo Hosionaho.
–Arkipäivän kauneus on valtava lahja ja rikkaus. On harmi, jos se jää huomaamatta keskittyessä kaikkeen muuhun. Kauneutta on kaikkialla, jos vain haluaa nähdä.
Käytännön vinkkejä runoiluun
RUNOUTTA on monenlaista. Minun kirjassani on melko lukijaystävällisiä tekstejä, joissa on kuitenkin jonkin verran tulkinnan varaa. Voisi ehkä sanoa, että helppoa runoutta, sanoo Suvi Hosionaho.
–Uskon, että kaikenlaisille teksteille löytyy oma lukijakuntansa. Oman äänen löytäminen on se juttu, jota kohti kannattaa mennä, ei pidä liikaa ottaa vaikutteita ihailemiltaankaan kirjoittajilta.
Runojen kirjoittajia hän haluaa rohkaista julkaisuun, jos se on joskus haaveena ollut. Apuja löytyy, kun vain rohkenee kysyä.
–Netissä on runokursseja, kansalaisopistoon voi mennä, tutuilta kirjoittajilta voi pyytää oikolukuapua ja palautetta. Kannattaa lukea paljon ja kirjoittaa sensuroimatta ajatuksia, sanoja ja ideoita ylös. Joku lause saattaa joskus löytää paikkansa jostakin toisesta yhteydestä ja jostakin sanasta saattaa syntyä kokonaisia uusia maailmoita.
Hosionaho muistuttaa, että kirjan voi tehdä myös vain itseään varten, ellei halua markkinoida sitä isommalle lukijakunnalle. Omakustannekirja on pieniin julkaisumääriin hyvä ja helppo vaihtoehto.
–Kaupalliset toimijat julkaisevat runoutta nykyään melko vähän, koska se ei myy kovin paljon, ja kynnys päästä kustantajan listoille on korkea. Omakustannerunoilijalle on kuitenkin erilaisia vaihtoehtoja tarjolla. Kirjan voi suunnitella itse nettiselaimessa. Itse käytin kirjan tekemiseen Solentron ohjelmaa. Se on selkeä, joskin hieman kömpelö. Omakustanteen voi ostaa myös valmiimpana. Hinnat niissä vaihtelevat, joten vertailua kannattaa tehdä ja miettiä, haluaako panostaa esimerkiksi ulkoasuun tai paperin laatuun.
