NELJÄ vuotta sitten menehtynyt Raija Kangas tuli tutuksi isolle osalle lappajärvisiä ja laajemmaltikin hänen 50 vuotta kestäneen työuransa sekä harrastustensa ja vapaaehtoistoimintansa tiimoilta. Kankaan perustama Verho- ja mattotalo juhli viime vuonna 20-vuotista taivaltaan.
–Pala taivasta -kangas suunniteltiin myös äidin muistolle, hänelle Lappajärvi todella oli pala taivasta, yhden ihmisen taivas, kertoo yritystä vetävä tytär Taina Kangas.
–Äiti löysi paikkansa täältä, mukavien ihmisten keskeltä. Hänet muistetaan yhä. Eräs asiakas sanoi minulle hiljattain, että äiti oli Lappajärven sydämellisin ihminen.
Pienestä pitäen työn touhuun
RAIJA syntyi Kaustisella Timosen perheen esikoisena 6.1.1948 Kaustisella.
–Pentti-isä oli joutunut 14-vuotiaana alkaa huolehtia seitsemästä nuoremmasta sisaruksestaan, joten hänestä tuli yritteliäs, työteliäs, ankara ja vaativa. Äiti sai esikoisena jo pienenä tyttönä huolehtia kolmesta nuoremmasta veljestään. Esimerkiksi kuusivuotiaana hänen tehtävänsä oli kylvettää ja ulkoiluttaa Risto-vauvaa. Kekseliäisyyttäkin vaadittiin. Neljä-viisivuotiaana, kun äiti oli sairaana ja isä työmatkalla, oli Raija tuumannut, että täytyy lähteä Köyhäjoelta hakemaan täti-Esteriä. ”Eihän tästä muuten mitään tule!” Ja lähti linja-autolla.
Lapsuuden tragedia oli puolen vuoden ikäisen Eeva-Liisa-siskon menettäminen. Myöhemmin hän sai toisen siskon, joka kastettiin myös Eeva-Liisaksi. Kissakankaan lasten elämä oli vauhdikasta ja tapahtumarikasta: pojat määräsivät suunnan ja Raija vauhdin. Lapset hoitivat kotona kaalimaata, sikalaa ja kanalaa, muutakin työmaata oli. Myöhemmin perheellä oli isot minkki- ja kettutarhat ja turkiksilla Raijakin elätti itseään.
Raija kävi Kaustisen ja Ullavan kunnallisen keskikoulun. Noina vuosina Timosen perhe oli vahvana tekijänä Kaustisen nuorisoseuran taustavoimana. Raija piti ystävänsä Katriinan kanssa kahvilaa Kalliopaviljongissa ja osallistui muutenkin toimintaan.
–Äiti oli mukana ensimmäisten kansanmusiikkijuhlien kavalkadissa, kertoo Taina Kangas.
16-vuotiaana Raija lähti Kälviän kansanopistoon, vaikka päätä olisi ollut jatkaa opintoja muuallakin.
–Siellä hän oppi hyväksi ruuanlaittajaksi. Lausuntaharrastus on myös peruja siltä ajalta. Myöhemmin hän kävi lausumassa ympäri Suomea ja osallistui kilpailuihinkin. Vielä kuolinvuoteellaan, viimeisillä voimilla hän lausui isälle runon Rakkauden kipeys, Taina Kangas muistelee.
Hääpukuja vinttikamarista käsin
RAIJA opiskeli pukuompelijaksi Kokkolassa, missä hän oli koulun priimus. Raijan mummu oli Ilmari Wirkkalan sisko. Raijan neulevaatteita elämänsä tehneelle äidille taiteellisuus periytyi Wirkkalan suvusta ja Raijakin sai osansa siitä.
–19-vuotiaana hän alkoi tehdä hääpukuja ikätovereilleen vinttikamarissa ja niitä ovat monet kaupalla käyneet muistelleet.
Elämässä alkoi uusi luku, kun Vetelin Veikkolasta tansseista löytyi lappajärveläinen Jorma Kangas.
–Äiti kertoi, että hänelle se oli pelastus, että pääsi tänne Lappajärvelle, missä oli vapaus tehdä asioita ja mies oli tukena. He asuivat aluksi isän vanhempien kanssa ja pitivät nuorisoseuralla bingoiltoja sekä huolehtivat talonmiehen töistä. 1975 syntyi esikoinen ja parin vuoden välein perheeseen tuli yhteensä neljä lasta.
–Äiti rakensi yhdessä isän kanssa meille kodin, jossa oli turvallinen ja hyväksyvä ilmapiiri. Lapsista huolehtiminen oli äidille tärkeää aina. Meille saattoi tulla lomilla puoli tusinaa serkkuja Kaustiselta. Äiti hoiti isommankin sakin oikein mielellään. Siinä sivussa hän teki ompelutöitä asiakkaille.
Raija oli mukana lastensa harrastuksissa eri tavoin ja kannusti heitä opintoihin.
–Hänelle oli iso juttu, että lopulta oli neljä lyyraa rinnassa ja kaksi lapsista toimi Lappajärvellä yrittäjinä.
Turkkurina tutuksi
YRITTÄJYYS ja eteenpäin meneminen näkyivät siinä, että Raija lähti 1983 opiskelemaan turkisalaa. Hänen valmistuttuaan turkkuriksi kotiin tehtiin turkisateljee.
–Äiti perusti oman yrityksen 1985. Sitä ennen leikattiin kettuja olohuoneessa, muistaa Taina Kangas.
Raija Kangas teki noin 200 turkkia ja turkin muodistusta ja myös erikoisempia, hienoja mokkapukuja Ruotsiin ja pienikokoisille naisille turkkeja Japaniin.
–Aika monella lappajärveläisellä on vieläkin äidin tekemä turkislakki. Hän myös kulki pitämässä leikkuupalvelua ympäri Keski-Pohjanmaata eli oli aina viikon kerrallaan tekemässä leikkausta ihmisten kankaista. ”Äitis on mulle leikannut sellaisen liivin”, muistellaan yhä. Hän oli hyvin asiakaspalveluhenkinen. Sama millainen asia tai ongelma ihmisellä oli, hän oli siinä täysillä mukana ja selvitti, miten asia saataisiin ratkaistua.
Myös haave omasta kangaskaupasta toteutui. Pieniä myymälöitä oli useissa paikoissa ennen kuin Viita-ahon Arto kysyi vuonna 2002, ottaisiko hän myyntiin kakkoslaadun mattoja. Siitä sai alkunsa Verho- ja mattotalo.
–Äiti koulutti meitä ja minua lempeällä kädellä. Aluksi tulin tuuraamaan häntä kaupalle 2008 lonkkaleikkauksen takia. Sukupolvenvaihdos tehtiin 2011. Äiti oli mukana tässä syksylle 2017 asti, kunnes työntekoa joutui alkaa vähentää fysiikan heikkenemisen myötä.
Raijan rakkaita harrastuksia olivat lukeminen, hän luki lapsena salaa peiton alla, sekä kulttuurista nauttiminen. Hän piti myös leipomisesta ja säilömisestä. Hän oli mukana Helmimartoissa sekä Lappajärven Yrittäjissä. Työvuosina hän koulutti mielellään nuoria opiskelijoita ja antoi harjoittelupaikkoja.
–Harjoittelijana ollut Sanna muistelee yhä äidin oppia, että pitää laatia hyvä työjärjestys: sitten ehtii paljon.
Parasta aikaa elämässä
VIIMEISENÄ päivänään äiti sanoi, että on tyytyväinen elämänsä pituuteen. Se oli riittävän pitkä hänelle. Isän kanssa puhelimme, että hän ehti tehdä ainakin kahden ihmisen työt. Viimeisinäkin vuosinaan äiti sanoi, että elää elämänsä parasta aikaa, mutta niin hän teki kaiken aikaa. Intohimo, omistautuminen ja lämmin suhtautuminen kanssaihmisiin oli aivan omaa luokkaansa. Hän ei jäänyt juuri koskaan mitään murehtimaan, vaan selätti asiat työnteolla. Hän oli humoristinen, vaikeistakin tilanteista vitsailtiin ja sitten taas mentiin. Hän myös halusi uskoa ihmisistä aina hyvää, Taina Kangas kertoo.
Äiti muistuu mieleen jatkuvasti.
–Yksi sellainen tunne ja hetki on aamulla, jos avaa radion. Äidillä oli aina aamuisin radio päällä, kun hän touhusi keittiössä. Hän halusi olla ajassa mukana. Aika kelaantuu niissä hetkissä takaisin päin.
Printtilehdessä myös lapsuudenystävä Katriina Ketolan muisteluita Raijasta.
