NYKYMAAILMASSA pysyvää on vain muutos. Olemme kaikki kuulleet tämän monta kertaa ja usein sävy on negatiivinen. Siksikö, että saatamme kokea muutoksen pelottavana, työläänä tai se voi uhata mielemme rauhaa? Kuitenkin muutosta tarvitaan, jos haluamme kehittyä. Muutos muutoksen vuoksi on turhaa, muutos, jossa opimme uutta, kehitymme itse tai kehitämme omaa työtämme tai tätä yhteiskuntaa, on tarpeellista ja hyödyllistä.
Olen saanut tehdä työtä lasten, nuorten ja perheiden kanssa yli 40 vuotta. Tänä aikana on muuttunut vanhemmuus, opettajuus, lapsuusaika, tapamme toimia, viestiä, etsiä ja saada tietoa. Työelämästä on poistunut ammatteja ja uusia ammatteja on syntynyt. Esimerkiksi bensan myyjiä en ole nähnyt vuosiin, sen sijaan mediapersoonia tai blokkaajia olen nähnyt ainakin netissä.
Pöydällä tai seinällä olevan lankapuhelimen tilalle on tullut aina mukana kulkeva mobiililaite, josta löydämme, tai ainakin oletamme löytävämme, kaiken mitä tarvitsemme. Tietosanakirjan tilalle on tullut Wikipedia tai Google, jotka löytyvät siitä aina käsillä olevasta mobiililaitteesta. Myönnettäköön, että se on kevyempi kantaa mukana kuin 10-osainen tietosanakirjasarja ja ehkä nopeampikin. Tietosanakirjoja on silti edelleen mukava silloin tällöin selailla.
VIESTIMISESSÄMME on muuttunut sekä välineet että tapamme kommunikoida. Yhteydenpidon helppous, kasvottomuus ja nopeus vaikuttavat siihen, että saatamme unohtaa, kuinka asioita hoidetaan tai kuinka puhumme toinen toisillemme. Kohteliaisuus ja käytöstavat voivat kiireessä unohtua.
Kunnat ovat kokeneet historiansa suurimman muutoksen tämän vuoden alussa, kun niiden toiminnasta suuri osa siirtyi hyvinvointialueiden tuotettavaksi. Samalla kuntien yleinen valtionosuus pieneni ja sen laskentatapa muuttui. Valtionosuuteen vaikuttaa mm. kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi tehty työ, jota mitataan hyte-kertoimella. Valtionosuudella on aina enemmän tai vähemmän ohjattu kuntien toimintaa kuntalaisten parhaaksi.
Kaiken keskellä pysyvää on edelleen ainakin se, että päättäjien on tehtävä päätöksiä, jotka ovat tarpeen oman kunnan ja sen asukkaiden ja elämän kannalta niillä resursseilla, mitkä käytettävissä on. Pysyvää on myös se, että lapset ja nuoret ovat edelleen lapsia ja nuoria, joiden on aikuiseksi kasvaakseen käytävä omat kehitysvaiheensa. Heidän on saatava rakkautta ja huolenpitoa, tukea ja oikeaa tietoa asioista. He tarvitsevat myös rajoja, joita vastaan voi taistella omassa kasvussaan itsenäiseksi ihmiseksi ja aikuiseksi. Myös kultaisen säännön soisi olevan pysyvää, tai ainakin tahto ja yritys sen mukaisesti toimia.
OMASSA elämässäni kohtaan pian suuren muutoksen. Yli 40 työvuoden jälkeen jään eläkkeelle. Se on suuri muutos, etenkin kaltaiselleni työkeskeiselle ihmiselle. Tätä suurta muutosta odotan innokkaasti, uteliaana ja kiitollisena.
Pidä kiinni hyvästä, muista, että se mihin kiinnität huomiota, kasvaa.
Päivi Lappinen, Sivistystoimenjohtaja
Evijärven kunta
