VIMPELIN kirjastossa viime tiistaina vieraillut Elina Annola on Laihialla syntynyt helsinkiläinen kirjailija, joka työskentelee äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Tällä hetkellä hän opettaa suomea toisena kielenä alakoulussa Helsingissä. Kirjailijavierailuun hän oli kuitenkin tullut Lappajärveltä, jossa ovat isänpuoleiset juuret. Äiti on syntyisin Evijärveltä.
−Lappajärvi on minulle tärkeä paikka, olen viettänyt siellä paljon lapsuuden kesiä ja edelleen vanhempani asuvat osittain siellä.
Viime vuonna Annolalta julkaistiin peräti kaksi kirjaa: esikoiskirja Kunnes kukkivat puut sekä Kaikki lokakuun taivaat. Työn alla on parhaillaan kolmas kirja.
−Kirjailijan työ on ollut aina unelmani. Olen kirjoittanut ja lukenut lapsesta saakka paljon. Lukiossa päätin lähteä lukemaan suomen kieltä, osittain unelmani vuoksi ja myös siksi, että halusin opettajaksi. Yliopistossa opiskelin myös luovaa kirjoittamista. Kolmekymppisenä havahduin huomaamaan, että en voi antaa asioiden mennä niin, etten edes yritä mitään konkreettista kirjoittamista. Toki olin siihen mennessä kirjoitellut pieniä juttuja. Vuodesta 2018 aloin kirjoittaa systemaattisesti.
Kahden kirjan julkaiseminen samana vuonna ei ole kovin tavallista, varsinkaan esikoiskirjailijalta. Annolalla oli valmiina yhden romaanin alustava käsikirjoitus, kun hän kirjoitti jo toista.
−Bazar Kustannus oli kiinnostunut Kaikki lokakuun taivaat -käsikirjoituksesta. Sieltä kysyttiin, että onko minulla toistakin käsikirjoitusta ja ehdotettiin, että julkaistaan molemmat puolen vuoden välein, mutta toisessa järjestyksessä. Olen kirjoittanut näitä kirjoja samaan aikaan.
KUNNES kukkivat puut -esikoisteoksen päähenkilö Emilia laittaa elämänsä kerralla uusiksi. Sitten hän päätyykin Auri-tätinsä kuoleman myötä juurilleen Pohjanmaalle ja tutustuu tämän elämään päiväkirjamerkintöjen pohjalta.
−Kirja kertoo mielenterveydestä, mielen murenemisesta ja onnellisuuden tavoittelusta sekä tässä ajassa, että 70-luvulla. Tein taustatutkimusta lukemalla kirjallisuutta ja sain apua psykiatritutultani, joka tarkisti lääketieteellisiä faktoja. Kävin myös Törnävän mielisairaalamuseossa, jossa haastattelin hoitajaa, joka oli toiminut 70-luvulla näillä osastoilla, joissa kirjan Aurikin oli.
Aurin ja osittain Emiliankin tarinat sijoittuvat Järviseudulle. Annola ei kuitenkaan ole kuvannut mitään oikeaa paikkakuntaa, vaan tarinassa on asioita eri paikkakunnilta.
−Eniten siinä on kuitenkin Lappajärveä. Vanhemmat ja mummo ovat auttaneet murteen kanssa. Äidin ja mummon puolelta tulee Kauhavan ja isän puolelta Järviseudun murre.
Annola paljastaa, että romaanin vaikeista aiheista huolimatta tarinan lopussa on nähtävissä valoa.
Kaikki lokakuun taivaat-romaanissa alakoulun opettaja Kaisu on valmis tekemään kaikkensa oppilaiden eteen, vaikka väkisin. Kirjassa seurataan yhden kuukauden ajan asioita opettajan, kolmen pienen oppilaan ja näiden vanhempien näkökulmasta. Väärinymmärrykset, sisäiset haavat ja piilotetut pelot vääntävät hyvätkin pyrkimykset vahingollisiksi teoiksi.
−Halusin kirjoittaa kirjan, joka on ikkuna koulumaailmaan ja näyttää sen mahdollisimman monesta näkökulmasta sellaisena kuin se on. Myös opettajan identiteetti, sen kokema kolaus, sekä siitä selviäminen ovat tärkeässä osassa.
Annola kertoo, että nykypäivän koulumaailmassa on opetustyön ohella paljon kaikkea velvoittavaa toimintaa, joka vie aikaa ja energiaa varsinaisesta opettamisesta. Kirjassaan hän ei kuvaa omaa työympäristöään yksi yhteen todellisuuden kanssa, mutta on ottanut sieltä joitakin piirteitä luomiinsa henkilöihin.
Tällä hetkellä Annolalla on työn alla ensi keväänä ilmestyvä kolmas kirja.
−Se kertoo äideistä ja tyttäristä sekä sukupolvien yli ulottuvista kokemuksista. Kirjassa käsitellään nykyhetkeä, 50–60-lukua ja käydään myös 1920-luvulla.
Annola kävi aiemmin keväällä kirjailijavierailulla Lappajärven kirjastossa. Alajärven ja Vimpelin kirjastovierailuilla häntä haastatteli Alajärven kirjaston kirjastotoimenjohtaja Maria Kanervikkoaho.
