EVANKELISEN opetuksen Kortesjärvelle toi täällä kirkkoherrana vuodet 1877–1887 toiminut Gustav von Essien. Laajemmin alkoi liike saada kannatusta 1900-luvun alussa, kun seurakunnan kirkkoherraksi tuli Ernst Arvid Appelberg. Hän toimi Kortesjärven kirkkoherrana 44 vuotta ja erityisesti virkakautensa alkuaikoina oli hänen opetuksensa punaisena lankana Hedbergin evankelinen oppi. Herätysliike sai kannatusta ja voimistui erityisesti Purmojärvellä ja Fräntilässä. Niinpä tämän opin innoittamien kyläläisten koolle kutsumana kokoontui Purmojärven nuorisoseuran taloon 17. päivänä joulukuuta vuonna 1923 joukko paikkakunnan väkeä, jotka E-P:n Kristillisen Nuorisoliiton sihteerin Samuli Tuiskun johdolla perustivat Kristillisen Nuorisoliiton paikallisosaton Purmojärvelle. Myöhemmin nimi muuttui SLEY:n Purmojärven paikallisosastoksi.
Yhdistyksen toiminta alkoi heti vilkkaana. Hengellisiä kokouksia, jopa 20 tilaisuutta vuodessa, pidettiin aluksi pääasiassa yhdistyksen jäsenten kodeissa ja joskus myös kylän Nuorisoseuran talolla. Lisäksi pidettiin ompeluseuroja varojen keräämiseksi omaa kirjastoa ja suunnitelmissa jo alkuajoista lähtien olleen rukoushuoneen rakentamista varten. Oli ohjattuja raamattukursseja, jotka saattoivat kerätä osanottajia myös naapuripitäjistä. Nuorisoliittolaisten ohjaamina harrastettiin Raamatun tutkiskelua kotiopintoina eri kyläkunnissa ja myös lastenosastot toimivat ja vähitellen karttuva oma kirjasto oli ahkerassa käytössä.
OMIEN kokoontumistilojen puute aiheutti tietenkin paljon ongelmia. Niinpä 27.12. 1925 pidettiin Eikkulan talossa kokous, jossa päätettiin perustaa kylään rukoushuoneyhdistys. Sen päätehtäväksi määrättiin rukoushuoneen rakentaminen ja sen ylläpitäminen Purmojärvellä. Rukoushuone valmistui vuonna 1931 ja se oli alusta lähtien myös kylän Evankelisen Nuorisoliiton osaston vapaassa käytössä. Pysyvän toimitilan saaminen edisti entisestään kylän uskonnollisen toiminnan kehitystä.
Vuonna 1926 tulivat Purmojärven kansakoululle opettajiksi Jalmari ja Ellen Miettinen. Heistä SLEY:n Purmojärven osasto sai pitkäaikaiset ja asialle omistautuneet tukijat. Jalmari Miettinen toimi osaston puheenjohtajana 22 vuotta ja heti Purmojärvelle muutettuaan perusti hän Purmojärvelle sekakuoron, jonka johtajana hän toimi eläkkeelle siirtymiseensä vuoteen 1964 saakka.
Miettisten siirryttyä eläkkeelle vuonna 1964 tuli heidän työnsä jatkajiksi Purmojärven koululle opettajat Antti ja Maija-Liisa Pyylampi. Alusta lähtien myös he osallistuivat aktiivisesti evankeliumiyhdistyksen toimintaan. Antti ryhtyi johtamaan kylämme sekakuoroa ja toimi 16 vuotta paikallisosaston puheenjohtajana. Hän veti myös yhdistyksen raamattupiiriä koko Purmojärvellä olonsa ajan. Antti, kuten edeltäjänsäkin, oli usein kuultu puhuja osastomme tilaisuuksissa. Maija-Liisa hoiti osaton sihteerin tehtävät vuoteen 1993 saakka.
SLEY Purmojärven paikallisosaston luottamushenkilöt ovat perinteisesti toimineet pitkään tehtävissään. Jalmari Miettisen jälkeen valittiin paikallisosaston puheenjohtajaksi Toivo V. Jutila. Hän hoiti osaston puheenjohtajan tehtäviä seuraavat 20 vuotta, eli vuoteen 1977, jolloin puheenjohtajaksi tuli Antti Pyylampi. Kyläläisistä varmaan pisimpään on paikallisosaton johtokunnassa toiminut Veikko Hakala. Palvelusvuosia on kertynyt tähän mennessä jo lähes 60, niistä 10 vuotta puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana hän on edelleen. Muita johtokunnassa pitkään toimineita mainittakoon Vesa Pellinen, 36 vuotta, josta kaksi vuotta puheenjohtajana, Pirkko-Liisa Korpi, 34 vuotta ja pitkään osaston sihteerinä sen alkuvuosina toiminut opettaja Laina Erkinheimo. Nykyinen paikallisosaston puheenjohtaja Leila Jutila tuli johtokuntaan vuonna 1997 ja on siis siinä ollut mukana 26 vuotta, joista 15 johtokunnan puheenjohtajana.
Paikallisosaston toiminnan perusmuodot ovat säilyneet samanlaisina kuin mitä ne olivat vuosikymmeniä sitten, mutta osallistujamäärät ovat alkuvuosien runsaudesta merkittävästi pienentyneet. Tosin on myös paikkakunnan asukasluvussa tapahtunut huomattavaa hupenemista.
Näistä syistä SLEY Purmojärven paikallisosaston, kuin monen muunkin osaston tulevaisuus näyttää kovin huolestuttavalta. Toiminnassa mukana olevat jäsenet ikääntyvät ja uusia nuorempia toimijoita on vaikea löytää. Toivottavasti asiantilaan saadaan kipeästi kaivattua muutosta lähivuosina niin, että pitkä ja perinteikäs toiminta kylässä voisi edelleen jatkua.
Mauri Jokela
