ERÄÄNÄ kauniina heinäkuisena päivänä muutama viikko sitten lähdin kävelemään. Aurinko helotti kirkkaalta taivaalta ja ilma oli todella kesäinen. Tien kummallakin puolella oli oja, ja vasemmanpuoleisessa virtasi vettä. Kuulin kauempaa linnun viserrystä. Visersin sille linnulle takaisin. Yhtäkkiä se lintu, leppälintu, lensi minun luokseni parin metrin päähän vesiojan toiselle puolelle pieneen koivuun ja visersi hirmuisen hätääntyneenä. Ajattelin, että eihän sillä linnulla voi poikasiakaan olla siinä lähistöllä, koska siinä ei ollut mitään pönttöä lähellä eikä myöskään kolopuita, mihin leppälinnut tekevät pesänsä. Ihmettelin mielessäni asiaa, ja seurasin katseellani lintua, joka siinä vieressä visersi varoitusta kovassa hädässä ja katseli minulle päin ihan niin kuin olisi halunnut sanoa jotain.
Siirsin hetkeksi katseeni leppälinnusta eteeni hiekkatielle. Silloin tajusin! Ei se lintu poikasiaan varoittanutkaan. Se varoitti minua! Edessäni reilun metrin päässä kiemurteli todella iso ja lihava käärme tien ylitse sinne vesiojan puolelle päin. Tilanne tuli eteen niin äkkiä, että en tajunnut katsoa, minkälainen pää sillä käärmeellä oli. Eli että oliko se tumman ruskea naaraskyy vai rantakäärme. Molempia olen nähnyt luonnossa, mutta tämä oli kokoluokaltaan jotain paljon suurempaa. Kun käärme hävisi näkyvistä, lintukin lensi pois. En nähnyt enkä kuullut sitä enää paluumatkallakaan. Oli aika erikoinen kokemus!
Niin kuin se leppälintu varoitti minua, samalla tavoin Jeesus varoittaa ja kutsuu jokaista ihmistä luokseen: ”Menkää sisään ahtaasta portista, sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monet menevät siitä portista sisään. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja harvat löytävät sen (Matteus 7:13, 14)!”
ITSE kuulin Jumalan kutsun parikymppisenä. Se oli yliluonnollinen kokemus. Kuulin äänen, joka sanoi: ”Minä tahtoisin antaa sinun syntisi anteeksi ja pelastaa sinut iankaikkisesta kadotuksesta. En tiedä, mistä tiesin sen, mutta tiesin, että se oli Jumala, joka puhui minulle. Raamattu sanoo, että ”Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella (Job 33:14).” Sanoin siinä, että ”Jeesus, auta minua!” Siitä kului aikaa ehkä reilun vuoden verran siihen, kun sain tunnustaa Jeesuksen edessä syntini ja ottaa vastaan syntien anteeksiantamuksen, kun sairaalapappi Porvoossa rukoili puolestani.
Pääsin taivaan tielle, Jeesus-tielle ja sain puhtaan sydämen, Jeesuksen veri puhdisti! Raamattu sanoo: ”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan (Matteus 5:8)”. Tämä on tarjolla ilmaiseksi myös sinulle!
Sinua, joka jo kuljet taivaan tietä, Jeesus haluaa rohkaista Raamatun sanalla: ”Jos kuljet vetten halki, minä olen sinun kanssasi, jos virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa. Jos kuljet tulen läpi, et kärvenny eikä liekki sinua polta. Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi (Jesaja 43: 2,5).”
Mirja Metsäpelto
