KIRJOITTELIN aikaisemmin juttusarjan mehiläistarhauksen vaiheista eri vuodenaikoina, ja koska kulunut kesä tai satokausi oli varsin erikoinen, ajattelin rustata vielä ainakin yhden jutun lisää.
TALVEN aikana suunnittelin pesännostolaitteen, joka helpottaisi uusien pesälaatikoiden laittoa pesiin. Uudet laatikothan laitetaan aina alimmaiseksi eli normaalisti pesä puretaan laatikko laatikolta, laitetaan uudet laatikot alle ja vanhat, jo hunajaa sisältävät laatikot ylimmäiseksi. Ajatus oli, että laitteella nostetaan koko laatikkopinoa, jolloin uudet laatikot voidaan sujauttaa pinon alle. Tilasin siis laitteeseen materiaalit ja hitsailin sen kasaan. Asensin laitteeseen venevinssin, jolla nostokelkan ja samalla laatikot voi hissata ylös.
Laite toimikin ihan hyvin, kun nostettavana oli vain kolme laatikkoa, mutta myöhemmin kesällä, kun nostettavana oli viisi laatikkoa, runko taipui sen verran, että en uskaltanut vinssata laatikoita ylös, vaan pesä oli purettava, lisättävä laatikot ja kasattava uudestaan. En anna periksi, vaan vahvistan runkoa ja kokeilen ensi kesänä uudestaan. Laitteen olisi tietysti voinut rakentaa vahvemmista tarpeista, mutta paino olisi noussut julmetun suureksi.
VIIMEISESSÄ jutussa kerroin, kuinka mehiläisyhdyskunta valmistautuu talveen ja mitä pesässä talvella tapahtuu. Ja kuten kerroin, keväällä sitten jännitetään, kuinka pesät talvehtivat eli kuoliko pesiä ja jos kuoli niin mihin.
Niinhän siinä kävi, että tarhan voimakkain pesä oli jo maaliskuussa ennen puhdistuslentoa kuollut. Syynä oli ruuan loppuminen, vaikka annoin sokeriliuosta ohjeenmukaista enemmän. Koetin selvittää asiaa ja todennäköinen syy ruuan loppumiseen oli, että kuningatar jostakin syystä oli jatkanut ja jatkanut munintaa syksyllä, jolloin pesän mehiläismäärä oli paisunut aivan liian suureksi ja ruoka oli yksinkertaisesti loppunut. Kuningatarhan normaalisti munii talvimehiläiset syksyllä ja pitää sen jälkeen munintataukoa aina kevääseen asti.
KESÄ alkoi aika viileänä ja kuivana ja voikukkakin kukki pitkiä aikoja. Alkukevään mesi menee kuitenkin pääasiassa toukkien ruokintaan, ja pääsato alkaa noin viikkoa ennen juhannusta ja jatkuu pari viikkoa juhannuksen jälkeen. Erityisesti vadelman kukinnan aikaiset säät ovat kriittisiä meden keruun kannalta ja tänä vuonna vadelman kukinnan aikoihin satoi, eivätkä mehiläiset päässeet juurikaan lentämään. Toisaalta jos sataa kovasti, voi mesi olla niin laimeaa, että sen keruu ei mehiläisiä kiinnosta.
Oli miten oli, mutta sato jäi koko Suomessa ennätyksellisen huonoksi. Keskisato vaihtelee melkoisesti ollen joinakin vuosina vain parikymmentä kiloa ja toisinaan jopa yli 50 kiloa per pesä. Itselläni on keskisato ollut jo vuosia reilusti yli 50 kiloa, joskus jopa yli 90 kiloa, mutta tänä vuonna jään noin 30 kiloon.
Minuun otti keväällä yhteyttä keväällä muuan Anniina Luoma, joka kysyi, olisiko mahdollista tulla tutustumaan mehiläishoitoon sen eri vaiheissa ja totesin, että mikäpä ettei. Niinpä Anniina on käynyt tarhalla pitkin kevättä ja kesää ja avusti minua hunajan otossa, kehien käsittelyssä ja linkouksessa ja tulee myös purkittamaan, jahka sinne asti päästään. Anniina sai hyvin realistisen kuvan mehiläishoidosta, kun hunajakehiä otettaessa pari pesää jostakin syystä vimmastui oikein tosissaan ja homma ei ollut enää ollenkaan hauskaa.
Kävi niinkin, että yksi pääsi tuikkaamaan myrkkypiikkinsä korvalehteeni, kun suojapuvun hupun verkko oli liian lähellä korvaa. Pisto jomotti kunnolla pitkän aikaa enkä ollenkaan huomannut, kun samaan korvaan alkoi tulla piikkejä koko ajan lisää ja lopulta niitä oli liki 30. Mehiläisen pistäessä koko piikki ja sen juuressa oleva myrkkypussi irtoaa ja pussi pumppaa myrkyn sen jälkeen pistokohtaan. Kun yksi mehiläinen on piikkinsä tuikannut, erittyy siitä feromonia, jonka ohjaamana muut mehiläiset alkavat kilvan tuikkia piikkejään samaan paikkaan. Korvahan turposi paksuksi, oli hetken aikaa osin mustakin ja kipu levisi koko pään puoliskolle ja syvälle pään sisäänkin. Otin saman tien antihistamiinia, kyypakkauksen ja korvaan siveltiin kortisonia, mutta meni liki viikko ennen kuin turvotus laski ja kipu hellitti.
Kaikesta huolimatta aion ainakin jonkin aikaa jatkaa mehiläistarhausta ja jää sitä hunajaa myyntiinkin sen verran, että vakioasiakkaat omansa saavat.
Heikki Salmela
