HALLAPURON entisen koulun, nykyisen kylätalon pihalla kaikuvat huudot ja pallon tömähdykset. Joukko kyläläisiä on kokoontunut pelaamaan lentopalloa. Kentän uudistamiseen saatiin kylien kehittämisrahaa kunnalta ja hanke valmistui sopivasti ennen kesää. Kenttä on ollut kovassa käytössä.
–Kylän WhatsApp-ryhmässä joku kysyy, mennäänkö pelaamaan ja aina on löytynyt innokkaita niin, että pelit on saatu pystyyn, kaksi-kolme kertaa viikossa. Itse ehdin tänne mukaan tänä kesänä vasta ensimmäistä kertaa, kun on ollut talkootöitä muualla ja muuta menoa, kertoo kyläseuran puheenjohtaja Paulus Mustajärvi.
–Lentopalloa on pelattu ahkerasti jo useita vuosia, mutta aiempi kenttä oli kivinen ja siinä sai helposti polvet verille, kertoo Martti Mustapuro.
Uudistetulla kentällä on ilo pelata.
Usein väkeä kokoontuu pelikentälle niin, että vaihtopelaajiakin on ja katsojiakin riittää. Pelaajien ikäjakauma on laaja.
–On täällä käynyt pelaajia Sääksjärveltäkin. Tämä on mukava harraste, Mustapuro toteaa.
Moni myötäilee. Yhdessä on mukava liikkua. Sanan säilä heiluu samalla, huumori kukkii ja tulee vaihdettua kuulumiset.
KYLÄTALO on Hallapuron kylän keskus, missä paitsi pelataan lentopalloa, pidetään myös seurojen kokoukset, erilaisia juhlia ja tapahtumia. Sunnuntaiaamuisin pihasta haetaan päivän lehti. Kylätalolla on kuntoiluvälineitä ja biljardipöytä, pihassa frisbeegolfkorit.
Koulu loppui Hallapurolla 1968, minkä jälkeen pienviljelijäyhdistys osti kiinteistön kylän yhteiseksi kokoontumistilaksi. Sittemmin toimintaa jatkoi kyläseura, joka on nyt varsin aktiivinen. Myös metsästysseura toimii samalla tontilla: pari vuotta sitten valmistui uusi kota, josta tuli jahtien tukikohta. Kunta myönsi tukea sen rakentamiseen.
–Samoihin aikoihin kodan valmistumisen kanssa tehtiin taloon keittiöremontti, johon niin ikään saatiin kunnalta avustusta. Nyt täällä kelpaa pitää hirvipeijaiset sun muut, kertoo Mustajärvi.
–Vielä tässä olisi monenlaista tekemistä, esimerkiksi portaat saisi uusia, toteaa Ritva Mustapuro.
–Uuden kylätalon rakentaminen olisi meille liian iso ponnistus, mutta pienemmät hankkeet luonnistuvat meiltä hyvin, Mustajärvi toteaa.
HALLAPUROLLA asuu noin 60 henkeä. Vaikka pienillä sivukylillä, jossa ei ole kouluja ja kauppoja, väkimäärä väistämättä vähenee, on kesän aikana kylälle muuttanut kolme uutta asukasta. Kyläläiset kertovat, että vielä olisi autiotaloja tyhjillään.
–Vielä tänne mahtuu!
Pääosin kylän väki on keski-iän ylittänyttä. Lapsiperheitä on kaksi ja muita alle eläkeiän olevia kourallinen. Heihin kuuluvat Paulus ja Marika Mustajärvi, jotka muuttivat kylälle 2009 löydettyään sieltä sopivan talon.
–En muuttaisi täältä pois. Täällä on omaa rauhaa ja Porasenjoki elementtinä mahtava. Yhteisöllisyys tuo kylälle oman mukavan lisänsä: tykkään, että tunnetaan toisemme. Se tuo turvaa. Nyt voi jo sanoa, että olen hallapurolainen, Marika Mustajärvi toteaa.
Yhteistä tekemistä on paljon, osanotto on hyvää eikä ikärakenne näy siinä.
–Enemmänkin on kyse viitsimisestä, naurahtaa Paulus Mustajärvi.
Kylän väkimäärään nähden aktiivisuutta on riittänyt. Joitakin vuosia sitten kylä eleli hiljaiseloa. Lakimuutos uhkasi lakkauttaa kaikki ei-aktiiviset rekisteröidyt yhdistykset.
–Sen tiimoilta sitten kokoonnuttiin ja totta kai yhdistys haluttiin pitää toiminnassa, Mustajärvi totesi.
–Kokoontumisessa pohdittiin, että voitaisiin vaikka paistaa yhdessä makkaraa. Siitä se sitten lähti: heitettiin saapasta, pelattiin sählyä, lento- ja jalkapalloa, frisbeegolfia ja muuta.
Alku ei ollut ihan ruusuinen.
–Kun Aisapari tuli esittelemään meille palveluitaan ja herättelemään kehitysideoita, paikalle ilmaantui kolme ihmistä, vaikka kaikkia oli tiedotettu, muistelee Marika Mustajärvi.
–Lentopallosta muodostui sitten se juttu, jonka ympärille luontevasti kokoonnutaan.
Kehitysprojekteihin ja talkootöihin on riittänyt osallistujia varmasti juuri siitä syystä, että muutakin yhteistä on kuin vuosikokous ja talkoot, Paulus Mustajärvi uskoo.
–Talkoolaisten määrä hieman vaihtelee, projekteihin osallistuu pieni ydintiimi ja kyläläisiä käy auttelemassa yhteensä noin parinkymmenen hengen joukko. Asiat tapahtuvat kuitenkin ilman sitä kuuluisaa ”pakkopullaa”.
SEURAAVA hanke kylällä on talvireitin rakentaminen ja kunnossapito. Siihen on myönnetty kylien kehittämisraha tänä vuonna.
–Ajattelimme rakentaa metsään ja suolle merkityn reitin, jossa voi talvella hiihtää, läskipyöräillä ja vaikka ulkoiluttaa koiria, kertoo Valio Hallapuro.
–Lopullista reittiä ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta ajatuksena on, että syksyllä pakkasten alettua päästäisiin tekemään raivauksia. Aloitetaan muutaman kilometrin lenkillä ja tehdään sitten lisää, jos sille on käyttöä.
