NYT eläkeläisenä tapaan käydä Saarikentällä katsomassa jokaisen kotiottelun jos vain mahdollista. Jotenkin kulkeudun aina tietylle paikalle tiettyyn katsomon osaan, vaikka en ole omaa paikkaa ostanutkaan. Samoin näkyy tekevän suurin osa kantakatsojista ja moni istuu siellä vakiopaikoillaan, satoi tai paistoi.
Vuosien myötä monet lähellä istuvat tulevat hyvinkin tutuiksi ja kuulumisia vaihdetaan pelin lomassa ja tietysti otetaan kantaa pelin kulkuun. Alemmalla penkillä istuu yleensä vimpeliläislähtöinen pariskunta Kokkolasta, heidän lähellään ikäiseni eläkeukko ja entinen lentopallovastustaja Evijärveltä, samalla penkillä vähän vasemmalla istuu pesäpallon superystävä Jyväskylästä, joka kertomansa mukaan kulkee ympäri Suomea seuraamassa pelejä, mutta suosikkipaikka ja -joukkue on kuitenkin Saarikenttä ja Vimpeli.
Toki väliin viereen tupsahtaa tuiki tuntemattomia ja uppo-outoja katsojia ja heiltähän tietenkin udellaan ovatko vimpeläisiä vai jostain eempää. Lähes aina syntyykin henkeviä keskusteluja muualta tulleiden kanssa. Muutama viikko sitten Sotkamo-pelissä takana oleva iäkäs pariskunta kuulosti pahoittelevan, kun vastustajalle tuli palo tai muu kömmähdys. Utelin tietysti ovatko he sotkamolaisia, mutta olivatkin Varkaudesta ja muuten vain Sotkamon puolella. Kerran viereen istahti nuorehko mies pienen pojan kanssa ja mies kertoi kyselyyni olevansa Kannuksesta ja lähtenyt poikansa vaatimuksesta Saarikentälle katsomaan kerran kesässä Superpesistä. Pelin kuluessa ja sen jälkeenkin he olivat aivan haltioissaan pelin annista ja ihmettelivät kuinka suuri ero esimerkiksi lyönneissä on ykköspesikseen verrattuna. Lupasivat ehdottomasti tulla uudestaankin.
Tämän kesän mielenkiintoisin vieruskatsoja sattui kuitenkin Kempele-pelissä pari viikkoa sitten. Vasemmalla istuvalta pariskunnalta kysyin ensin ja he olivat turvallisesti Vetelistä ja tapasivat käydä lähes joka pelissä. Oikealla olikin sitten kaveri, joka vastasi muutamalla sanalla hoono Soomi ja puhe kääntyi englanniksi. Kaveri oli kotoisin Englannista ja sain käsityksen, että kaverin vaimon sukujuuret olivat Vimpelissä Lehtimäen suvussa ja he olivat sukuloimassa Vimpelissä ja tietysti myös pelissä. Kaveri kertoi olleensa toistakymmentä vuotta Lontoossa töissä ja tunteneensa koko ajan jotakin tuskaa, ja kun oli muuttanut Suomeen, oli tuska saman tien hävinnyt. Ylisti Suomen rauhallisuutta, tilaa hengittää, luontoa ja oli ilmeisen tyytyväinen eloonsa Porvoossa, missä nykyisin asusteli.
Sanoisin, että Saarikentän tunnelma ei ole pelkkää pesäpallon seuraamista ja siihen eläytymistä, vaan myös seurustelua vanhojen tuttujen ja uusien, outojen katsojien kanssa. Toki väliaika pakollisine käristemakkaroineen ja pikaiset kuulumisten vaihdot väliajalla nähtyjen tuttujen kanssa ovat oma osansa tunnelmaa.
Heikki Salmela
Luitko jo nämä pakinat?
