60 vuotta lento-onnettomuudesta Evijärvellä 

Yliluutnantti Kalle Susi D.H. 115 Fouga C.M.170 Magisterin avatun etuohjaamon äärellä. Kuva: Suomen ilmailumuseo.
Yliluutnantti Kalle Susi D.H. 115 Fouga C.M.170 Magisterin avatun etuohjaamon äärellä. Kuva: Suomen ilmailumuseo.

SYYSKUUN 18. päivänä tulee kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun Evijärvelle, noin kilometrin päähän Kuoppa-aholta Pietarsaaren suuntaan, putosi Kauhavan Lentosotakoulun Fouga Magister CM 170 harjoitushävittäjä. Turmassa kuoli koneen ohjaaja lennonopettaja, yliluutnantti Kalle Susi

Susi oli erittäin kokenut ja taitava lentäjä, kiistämättä yksi ilmavoimien parhaista, jolla oli takanaan runsaat 2 200 lentotuntia, näistä runsaat 700 nimenomaan Fouga Magister -suihkukoneella. Onnettomuuspäivänä Susi oli Evijärven yllä harjoittelemassa itse laatimaansa näytöslento-ohjelmaa pohjoismaisia kadettipäiviä varten ja se oli tarkoitus esittää 21. syyskuuta Kauhavan Lentosotakoululle saapuville ruotsalaisille ja norjalaisille vieraille.   

Tuon iltapäivän tapahtumat muistan edelleen hyvin selvästi. Olin silloin Evijärven yhteiskoulun viidennen luokan oppilas ja todella pahasti lentokärpäsen purema. Haalin tietooni kaiken saatavilla olevan tiedon lentämisestä ja lentokoneista ja olin varma, että heti kouluni päätyttyä hakeudun lentäjäkoulutukseen Kauhavalle ja tuleva ammattini on sotilaslentäjä. No, heikkoon värisilmään se sitten aikanaan tyssäsi. 

Tuona iltapäivänä sää oli hyvin selkeä ja heti koulusta lähdettyäni kiinnitin huomioni suihkukoneen ääneen. Pian huomasin sulavia taitolentoliikkeitä tekevän Fouga Magisterin ja pysähdyin hyvälle näköalapaikalle Kirkonkylän silloisen kansakoulun pihalle ihailemaan koneen liikkeitä. Oli heti nähtävissä, ohjaimissa on huppuammattilainen, ja että lentäjällä oli jokin tietty ohjelma, jota hän harjoitteli. Erityisesti yhtä osiota hän toisti ja toisti. Siinä lentäjä ohjasi koneen silmukasta pystysuoraan nousuun tehden samalla koko ajan pystykierrettä. Tätä jatkui niin kauan kuin kone jaksoi pystysuoraan nousta. Sitten hän antoi koneen liukua alaspäin pyrstöluisuun ja siitä edelleen syöksykierteeseen. Muutaman kierteen jälkeen hän oikaisi koneen, ja haki taas oikean korkeuden toistaen saman uudelleen.  

Sitten tapahtui jotain odottamatonta. Syöksykierreosan oikaisuvaiheessa kone ei käyttäytynytkään odotetulla tavalla, vaan ikään kuin paiskautui holtittomaan syöksykierteeseen, jota vain jatkui ja lopulta se päätyi selkäsyöksyyn alla olevaan nevaan. Muistan hyppineeni tasakäpälää ja jännittäneeni, eikö ohjaaja saa konetta hallintaansa, tai eikö hän hyppää, mutta ei. Olin aika lailla typertynyt. En osannut mennä mihinkään, en edes lähteä kotiin. Sattumalta isäni ilmestyi sitten läheisen kaupan pihalle ja hänelle järkyttyneenä näkemästäni yritin selittää, mitä olin nähnyt. Ei hän aluksi ottanut minua oikein todesta, mutta sitten lähti paloauto pillit ulvoen onnettomuuspaikan suuntaan. Sinne mekin sitten lähdimme.  

Koneen hylky löytyi Ränöinnevalta, läheltä Pietarsaareen johtavaa tietä numero 68. Koneen keulaosa oli painunut syvälle suohon ja vain lyhyt osa pyrstöstä oli näkyvissä. Siitä saattoi lukea koneen tunnuksen FM 24. Ymmärsin, että siellä suossa koneen ohjaamossa oli myös koneen lentäjä, jonka Lentosotakoulun henkilöstön paikalle tullen tiedettiin olevan yliluutnantti Kalle Susi. 

Heti tapahtuneen jälkeen käynnistettiin tutkimukset onnettomuuden syyn selvittämiseksi. Sain itse olla useamman kerran kuultavana näkemästäni. Olin ilmeisesti ainoa silminnäkijöistä, joka osasi nimetä koneen tekemät liikkeet. Lopullinen selvyys asiaan jäi kuitenkin saamatta. Itseäni on vieläkin pohdituttanut se seikka, että koneen pudotessa en kuullut lainkaan moottorin käyntiääntä. Sammuiko kone mahdollisesti oikaisuvaiheessa? Sammuksissa olevaa konetta on ilmeisen mahdoton oikaista syöksykierteestä. 

Onnettomuuskoneen konetyyppi oli alun perin ranskalainen ja Suomen ilmavoimien käytössä suihkukoneiden koulutuskoneena vuosina 1958–1988. Tämä kone oli maailman ensimmäinen palveluskäyttöön otettu suihkuharjoituskone ja Valmet rakensi niitä lisenssillä ilmavoimien käyttöön kaikkiaan 62 kappaletta. 18 ensimmäistä konetta ostettiin Ranskasta. Koneessa ei ollut heittoistuinta ja sen seurauksena onnettomuustilanteissa usein lentäjä ei päässyt pelastautumaan hyppäämällä. Käyttöhistoriansa aikana Fouga Magister -koneille Suomessa sattui kaikkiaan 21 onnettomuutta, joista ainakin 11 johti myös lentäjän kuolemaan.   

Lento-onnettomuuden muistomerkki.

Kenraali Heikki Nikusen haastattelu Pirkkalassa AeroClubilla 9.3.2010

–Fougalla oli ihan normaali syöksykierre, mutta ulkopuoliseen sitä ei saanut laittaa. Se oli kielletty liike. Suden Tassuhan (Kalle Susi) meni tällaisessa liikkeessä. Näin jälkeenpäin minulle on selvinnyt, mistä siinä oli kyse. Ilmasotakouluun oli tulossa Pohjoismainen kadettivierailu, ja silloin minä olin vielä Safir-solistina (Saab Safir) ja Tassu lensi Fougalla. Juttelimme, että mitä liikkeitä tekisimme. Hän aikoi kokeilla sarjan alkuun suoraan startista kuubalaisen puolikasta. Satuin siinä itsekin olemaan juuri ilmassa, kun hän oli kokeilemassa liikkeen miniminopeutta. Sitten radiosta kuului jonkinlainen kurkkuääni, aivan kuin joku olisi yrittänyt viimeisillään sanoa jotakin, mutta mitään selvää ei siitä saanut. Lennonjohtajakin kuuli saman, koska hän pyysi kuittaukset. Sitten me muut kuittasimme, mutta Tassu ei. Kone putosi Kortesjärven alueella suohon. Lähestyessään miniminopeutta hänellä oli lentoradan loppuvaiheessa ohjausliikkeinään työntöä ja yläjalkaa. Nopeuden pienentyessä riittävästi se johti ulkopuoliseen syksykierteeseen. Kierre oli oiennut, mutta niin matalalla, että oikaisu työnnöllä johti uuteen kierteeseen. 

Mauri Jokela

Sinua saattaisivat kiinnostaa myös nämä jutut

Arvid Bromsin näyttelyssä oli palanen vanhaa Lappajärveä.
Lappajärveläinen veteraani Aarre Öörni täytti 99 vuotta.
Mauri Jokela kirjoitti jääkäreiden historiasta.
Heikki Salmela muistelee vanhoja Karhuahon kaiuissa.

Jaa Somessa

Facebook
X (Twitter)
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Jätä kommentti