Koska meitä käsketään, Tuku, tuku lampaitani, Kotimaani ompi Suomi sekä monet muut tutut ja muistorikkaat kansakoulun laulukirjan laulut kajahtivat kesäiltaan Itäkylän kylätalon rannassa.
Kulttuuriyhdistys Karikon järjestämään laavulaulutilaisuuteen keskiviikkoiltana oli saapunut parikymmentä laulajaa. Tunnelma oli kohdillaan ja tyyni järvimaisema täydensi onnistuneen illan. Erityisen hyvin soineen yhteislaulun taustalta paljastui useampikin Itäkylän mieskuoron jäsen.
Rennon tilaisuuden yhteislaulut säesti harmonilla Kaisa Perälä ja kitaralla Maija Perälä. Karikon yhdistykseen kuuluva Katja Kujala oli mukana laulamassa.
−Tämä oli tämän kesän neljäs ja viimeinen laavulaulutilaisuus. Halusimme järjestää Lappajärven eri kylille tilaisuuksia, joihin on helppo osallistua. On myös mukavaa tehdä jotain yhdessä osallistujien kanssa, eikä olla aina itse esiintymässä, totesi Maija Perälä.
Kaikki kolme kertoivat, että on ollut ihanaa tehdä yhdistyksen puitteissa jotakin ulkona neljän seinän sisällä touhuamisen sijaan. Kansakoululauluja naiset kuvailivat katoavaksi kansanperinteeksi, joiden sanoitus ja teemat eivät ehkä enää aukea nuoremmille sukupolville.
−Nämä laulut eivät periydy, ellei niiden laulamista ylläpidetä. Lisäksi ne sopivat hyvin kesäiltaan luontoteemoineen.
Vanhojen kansakoulunaikaisten laulujen sanoituksissa korostuivat koti, uskonto ja isänmaa. Lauluiltaan osallistuvat tekivät myös sen huomion, että moni sävelmistä kulki mollissa tai oli sanoituksiltaan surumielinen. Jotkin lauluista myös herkistivät laulajan mielen.
Kesän laavulauluillat saattavat saada jatkoa syksyllä.
−Välijoen laavulla voisi pitää tunnelmallisen syysillan laavulaulutapahtuman, suunnittelivat naiset Kulttuuriyhdistys Karikon tulevaa tapahtumaa.
