HYVINVOINTI on aiheena ollut viime vuosina framilla, syystäkin. Nuorten ahdistuneisuus on lisääntynyt räjähdysmäisesti, vaikka samaan aikaan Suomi on tänä vuonna valittu kuudetta kertaa maailman onnellisimmaksi maaksi. Meillä on moni asia hyvin, mutta paljon on myös työsarkaa.
Hyvinvointi on aiheena myös itselle rakas ja takataskuun onkin kerääntynyt monenlaisia hyvinvointialan koulutuksia. Vuosien varrella olen todennut sen, että kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ei ole olemassa yhtä oikeaa reseptiä, niin kuin ei ole yhtä oikeaa reseptiä täydelliseen vuokaleipäänkään.
”Perusraaka-aineet” ovat kaikilla kuitenkin kutakuinkin samat. Tarvitsemme turvallisen elinympäristön, terveellistä ruokaa, sosiaalisia suhteita, riittävästi unta ja liikuntaa. Toki paljon muutakin, mutta rankasti karsien erityisesti nämä löytyvät hyvinvointimme kulmakivistä.
Usein kuitenkin jo näissä perusaisoissa meillä on haasteita. Olen itsekin kokenut elämässäni väsymystä ja tyytymättömyyttä, nukkunut huonosti ja liikkunut liian vähän, syönyt liikaa herkkuja. Kunnes tuli stoppi ja totesin, että minulla on vastuu omasta hyvinvoinnistani, eikä sitä vastuuta voi sysätä kenenkään muun harteille. Käärin hihat ja ryhdyin hommiin.
Minusta tuli metsästäjä, saalistuksen kohteena hyvinvointi.
OLEN metsästänyt ja tutkinut hyvinvointia vuosien ajan monesta eri näkökulmasta. Esimerkiksi psykologia, neurotiede, solubiologia, kvanttifysiikka, kuun kierto ja taide ovat tarjonneet melko laajan kattauksen tutkittavaa. Ylisukupolvisista traumoista ja ravinnon merkityksestä nyt puhumattakaan.
Vaikka hyvinvointi onkin kokonaisuutena laaja, arkiset teot oman hyvinvoinnin eteen ovat älyttömän yksinkertaisia. Jo pelkästään kiitollisuuden tunteen kokeminen ja omien ajatusten voiman ymmärtäminen on lisännyt elämänlaatua merkittävästi. Hengityksen avulla hermoston rauhoittaminen ja maadoittuminen kuulostivat joskus oudoilta, nykyään onneksi ymmärrän jo niissä piilevän voiman.
Jokin aika sitten aloin töräytellä itselleni vihersmoothieita päivittäin. En olisi kuuna päivänä osannut aavistaa sen terveysvaikutuksia. Olen virkeämpi, uni on palauttavampaa, mieliteot makeaan ovat vähentyneet entisestään ja närästys on loppunut. Pieni panostus, iso vaikutus!
KOLUMNIN myötä haluan haastaa myös sinua ottamaan hiukan sitä kuuluisaa mää-aikaa ja oikeasti kysäisemään kuulumiset. Oletko onnellinen, mitä kehosi kaipaa, tekeekö työsi sinut onnelliseksi? Jos hautakivesi muistokirjoitus kirjoitettaisiin nyt tämänhetkisen tilanteen mukaan, mitä siinä lukisi? ”Käytti elämänsä miettien muiden mielipiteitä, eikä uskaltanut toteuttaa unelmiaan, teki työtä jossa ei viihtynyt, sairastutti itsensä murehtimalla asioita etukäteen…” Toivottavasti ei sentään.
Ehkäpä voisit terveellä tavalla asettaa itsesi elämäsi tärkeimmäksi henkilöksi? Eikä vain yhdeksi päiväksi, vaan loppuelämäksi.
Rakkaudella, Johanna
