TÄNÄ KESÄNÄ amerikkalaiset suvut ovat olleet runsaasti liikkeellä Alajärvellä. Pylkän suvustakin kaksi eri ryhmää vieraili Tapio ja Seija Höykinpuron kotona Alajärven Pekkolassa.
1850-luvulla Hoiskon kievarin talon omistajan Jaakko Hoiskon poika Erkki Jaakonpoika Hoisko, muutti perheensä kanssa Pylkönmäelle. Erkin kuoltua hänen vaimonsa Maria (o.s. Sissala) muutti takaisin Alajärvelle 1864, ostaen entisen Gullbergin talon Pekkolan kylästä. Erkillä ja Marialla oli 9 lasta. Yksi heistä oli Jaakko Hoisko (myöhemmin Pylkkä), jonka jälkeläisiä tämän kesän vieraat olivat. Ennen sukunimilakia ihmisten sukunimi muodostui usein joko talon tai kylän tai sen paikan mukaan, mistä he olivat tulleet. Jaakkoa ja useaa hänen lapsistaan nimitettiin Pylkkä-nimellä Pylkönmäen mukaan.
Jaakon vaimo oli Soinin Pesolasta, Susanna Fredrikin tytär. Jaakolla oli muun muassa kaksi poikaa, Erkki Pylkkä ja Juha Pylkkä. Erkki jäi asumaan taloa Pekkolaan ja Juha muutti Amerikkaan v. 1887. Siellä olevan tavan mukaan hän muutti nimensä John Pylkaksi. Hän asui Duluthissa, muutti sitten Ironwoodiin Michiganiin, sitten Montanaan ja takaisin Minnesotaan Virginiaan ja vihdoin Embarrasiin. Sieltä hän osti 120 eekkerin uudistilan haltuunsa, asuen siellä 33 vuotta. Hän lukeutui apostolis-luterilaiseen kirkkokuntaan ja toimi vuosia saarnaajana ja toimitti papillisia tehtäviä. Hän oli jopa pappina vuonna 1903 seurakunnassaan. John Pylka avioitui Amerikassa laihialaisen Liisa Ekmannin kanssa
Ennen juhannusta sain Amerikasta Melanie Olsenilta miellyttävän viestin, että olenko tavoitettavissa 5. heinäkuuta, sillä sieltä olisi tulossa yhdeksän hengen ryhmä John Pylkan jälkeläisiä Minnesotasta vierailulle Suomeen luokseni. Tottahan minä suostuin. Erityiseksi vieraiden tulo teki se, että mukana oli neljä eri sukupolvea, vanhin oli 91-vuotias ja nuorin 16-17-vuotias.
KUN vieraat saapuivat, olin heitä vastassa Alajärven keskustassa, josta ajoimme Pekkolaan. Pikkubussista nousi Russell Wiitala, joka on John Pylkan tyttären Anna-Liisan poika. Russell kävi meillä aikaisemmin vierailulla 10 vuotta sitten tyttärensä Melanien ja hänen lastensa kanssa. Hän on oikein hyväkuntoinen 91-vuotias teräsvaari. Huumorilla höystettyä oli hänen puheensa. Edelliskerralla saunoin hänen kanssaan, silloin hän ei juurikaan puhunut suomea, mutta nyt rohkaistui puhumaan jonkin verran. Tällä kertaa hän ei halunnut saunaan, mutta teimme reippaan kävelyreissun Nelimarkka-museolle. Russelin isä oli syntynyt Seinäjoella.
Russellin tyttäret Cheryl Wiitala, Janelle Pasche ja kaikki muutkin olivat hyvin iloisia ja elämänmyönteisiä ihmisiä. Perheemme jutteli heidän kanssaan puoli päivää ahkerasti, muut englanniksi ja minä puoliksi englanniksi ja viittoen käsilläni. Hyvin tulimme toimeen ja ymmärsimme toisiamme. Cheryl oli matkassa miehensä Buce Johnsonin kanssa. Russellia lukuun ottamatta kukaan ei puhunut suomea, mutta Cheryl lauloi erittäin kauniilla äänellä vanhan suomalaisen kansanlaulun.
Melanie Olsen ja Melissa Schramm olivat Russel Wiitalan lapsen lapsia ja seuraavasta polvesta mukana olivat Melanie Olsenin lapset Zach and Luella Nelson, sekä Melissan tytär Taylor Grace.
MUUTAMA päivä eteenpäin, tuli jälleen viesti. Roger Toikka ja vaimonsa Kathleen sekä heidän lapsenlapsensa Grace kiersivät Suomea ja haluavansa käydä tapaamasta pitkästä aikaa. Samalla he halusivat tehdä visiitin myös Nelimarkan museolle. Roger on John Pylkän vanhimman tyttären Amelie Ahon tyttären poika. Hän on käynyt kaksi kertaa aikaisemmin Alajärvellä.
On aivan uskomaton tunne tavata sukupolvien ja vuosikymmenten jälkeen samaa sukua olevia, joista ei ollut mitään tietoa aikaisemmin. Se on piristänyt arkea kuulla tarinoita, miksi muutettu Amerikkaan, millaisia vaiheita ihmiset ovat kohdanneet. Vieraitten lähdettyä huomasin heti kaipaavani heitä takaisin. He kaikki tuntuivat kuin olisimme aina tunteneet. Ehkä sitä täytynee lähteä Minnesotassa käymään.
Tapio Höykinpuro
