ONNELAN KESÄTEATTERISSA Alahärmässä esitettävä Pieni pyhiinvaellus on ensimmäinen teatterille tehty sovitus kyseisestä elokuvasta, jonka tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Etelä-Pohjanmaalle. Tuohon aikaan siellä eläneiden ihmisten elämänarvot perustuivat vielä herännäisyyden tuomaan hyvin ahtaaseen arvoperustaan. Vaikka Juha Ekolan versio elokuvasta on hyvin pelkistetty, tuo se katsojien eteen aidosti sen, miten tarinan kertomaan onnettomaan tapahtumasarjaan vielä tuohon aikaan suhtauduttiin, ja kuinka ne koettiin pienellä Etelä-Pohjalaisella paikkakunnalla.
Tarinan päähenkilö, jo ikääntynyt Ritva palaa vuosien jälkeen käymään kotipaikkakunnallaan osallistuakseen siellä pidettävään juhlaan. Ihan tietystä syystä hän käy myös hautausmaalla eräällä haudalla. Siellä hän tapaa itseään nuoremman naishenkilön, joka sattumoisin on menossa samoihin juhliin. Tämän kysymykseen ketä kyseisessä haudassa lepää, alkaa Ritva kertoa tarinaansa.
Nuoruudessaan oli Ritva aviottoman suhteen seurauksena tullut raskaaksi. Hänen on pakko salata raskautensa. Salassa hän synnyttää tyttövauvan, jonka hän, asian salatakseen, jättää pienessä korissa linja-auton tavaratilaan. Sieltä lapsi löydetään ja toimitetaan samaan sairaalaan, jossa Ritva itse on töissä. Tapahtuma saa aikaan kovan kalabaliikin ja ankaran tuomion kyläyhteisössä. Ainoastaan seurakunnan vanha rovasti, joka itsekin makaa kuolemansairaana vauvan kanssa samassa sairaalassa, osoittaa ymmärrystä lapsen äidille. Ritva uskoutuu hänelle ja saa rovastilta synninpäästön.
Hoidosta huolimatta vauva kuolee ja tämä haudataan samaan hautaan vanhan rovastin kanssa. Hautajaisissa Ritva tunnustaa olevansa lapsen äiti. Lopputulemana, kuten tapana oli, lapsen äiti Ritva saa tuomion ja lapsen isäksi paljastunut Ritvan sisaren Leilan sulhanen Eero vähän moitteita.
TEATTERIN esitys vie katsojan mukanaan. Katja Kujala on onnistunut ohjaustyössään. Tarina etenee rauhallisesti ja näyttelijät eläytyvät aidosti rooleihinsa. Erityisen hyvin suoriutuvat päärooleissaan Ritvaa esittävä Enni Tyynismaa ja hänen sisartaan Leilaa esittävä Aura Hurtamo. Vanhaa rovastia esittävälle Veikko Mannermaalle rooli istui kuin kaiken kokeneelle kirkonmiehelle kuuluukin ja tapahtumien surullisuudesta huolimatta hautausurakoitsija Raimo Peltolan osuus on mainio.
Kannattaa piipahtaa Onnelan kesäteatterissa. Esityksiä on vielä jäljellä. Hyvä on kuitenkin varata taskuun pari paperinenäliina kaiken varalta.
Mauri Jokela
