KARVALAN Nuorisoseuralla Lappajärvellä järjestettiin heinäkuun alkupäivinä Liisa Syrjälän töiden käsityönäyttely. Samaan aikaan Syrjälä vietti perhepiirissä 85-vuotispäiviään.
Saliin oli kerätty sellainen määrä käden taitoa, että katsojaa pyörrytti. Oli taidokkaasti kudottu naisten Järviseudun kansallispuvun hamekangas ja miesten liivin kangas. Rekipeitossa Elämän sisältö oli keskellä oma talo ja työtä kiersivät paikalliset puumerkit – mukana oman suvun puumerkit kunniapaikalla. Ylinnä tekovuosi 1996 sekä Maaseutuseuran ja Nuorisoseuran merkit. Tällaisen työn suunnitteleminen vaatii taiteilijan silmää ja tekeminen mahtavaa käsityötaitoa.
Nuorisoseuran iso sali oli täytetty yhden ihmisen käsitöillä, seinävaatteilla, pöytäliinoilla, tyynynpäällisillä, matoilla, keinutuolimatoilla, pyyheliinatelineen peitteillä ja mitä kaikkea isoon huoneeseen mahtuikaan. Paljon – ja valtavasta käden taidosta kertovia.
LIISA Syrjälä varttui itse nelilapsisessa perheessä, jossa oli kolme tyttöä ja yksi poika. Hänen omaan perheeseensä puolestaan syntyi kolme poikaa ja yksi tyttö. Syrjälä kävi emäntäkoulun ja kouluttautui monipuolisesti erilaisilla kursseilla.
Syrjälä oli kotona maatilan emäntä ja viljelijä. Isä Ville Syrjälä oli paljon menossa kokouksissa, joten äiti sai vastata isännän ja emännän töistä, muistelee poika Erkki Syrjälä.
Liisa Syrjälällä on ollut aina kangaspuut tuvassa. Niissä syntyi mattoja, poppanoita ja muita kudonnaisia. Jos ei ollut kangaspuissa, oli hänellä menossa joku merkkaustyö. Hän muisteli Erkki-pojalleen, että ei tainnut olla kouluikäinenkään, kun sai ensimmäisen kerran kokeilla kangaspuita kotonaan.
LIISA Syrjälä on ollut yhteiskunnallisesti erittäin aktiivinen. Hän on ollut paljon mukana maatalousnaisten paikallistasolla ja piiritasollakin useita vuosia.
Syrjälän näkemyksen mukaan ei ole erillisiä naisten eikä miesten töitä, vaan jokainen tekee töitä kykyjensä mukaan. Siitä mainiona esimerkkinä oli perunapuimuri, jota Liisa ajoi suvereenisti paljon ennen kuin lapset sen taidon oppivat.
Liisa Syrjälä on ollut vahvasti tasa-arvon kannattaja. Hänen periaatteensa on aina ollut, että ei se miehisyyttä vähennä, vaikka naisten töitä tekee, muistelee Erkki Syrjälä. Joskus kylän isännät olivat sitä mieltä, että nuorta naista ei voinut valita luottamustehtävään, kun hänellä oli pieniä lapsia. Silloin saivat korvilleen Liisa Syrjälältä, joka tuumasi, että mies voi hoitaa lapsia sen aikaa, kun äiti on kokouksessa.
SYKSYN ja omenasatojen lähestyessä mieleen nousee asia, jonka aikaansaamisesta on erityisesti kiittäminen Liisa Syrjälää.
–Liisan aktiivisuuden ansiosta saatiin Lappajärvelle mehuasema, sanoo Maarit Ahola.
Erkki Syrjälä puolestaan muistelee, että mehuasema piti rakentaa lainarahalla. Tarinan mukaan jokainen emäntä pani yhden lehmän pantiksi, jotta pankista saatiin lainaa.
Aloite käsityönäyttelyn pitämiseen tuli vuosi sitten Karvalan 400-vuotisjuhlien yhteydessä. Silloin pohdittiin, mitä uudenlaista toimintaa Nuorisoseuralla voisi olla, ja käsityönäyttely esitettiin silloin yhtenä ideana. Näin korkeatasoinen näyttely voisi olla pidempään auki, vaikka viikonloppuina.
Aino Alppinen
