KESÄKUUSSA eläköityvät kouluterveydenhoitajat Eija Latvala ja Marja-Leena Rauhala ovat olleet perheiden rinnallakulkijoina pitkään, monen kohdalla jo useamman sukupolven ajan. Ajatus herättää ystävyksissä kiitollisuuden tunteita.
–Koemme olevamme etuoikeutettuja siitä, että olemme saaneet tehdä töitä maaseudulla. Missään muualla ei olisi päässyt niin lähelle ihmistä kuin täällä. Mutta siinä hetkessä, kun tajuaa olleensa perheiden matkassa jo neljännessä sukupolvessa, ymmärtää ajan kulun. Ehkä on jo ihan korkea aika jättää nämä hommat nuoremmille, nauravat Rauhala ja Latvala.
Rauhala kertoo aloittaneensa työuransa työterveyshuollossa, viimeiset 15 vuotta ovat kuluneet kouluterveydenhoitajana Vimpelissä ja Alajärvellä. Latvala puolestaan löysi uran alussa kutsumuksensa lastenneuvolasta, jossa vierähti 34 vuotta. Viimeisimmät vuodet hän on toiminut ala-asteikäisten kouluterveydenhoitajana. Ystävyys naisten välillä on kestänyt yhtä pitkään kuin urakin ja se on tukenut myös työssä jaksamista.
–Terveydenhoitajan työhän on aika vastuullista ja yksinäistä työtä, joten ystävyytemme on ollut valtava voimavara. Olemme olleet ihan parasta työnohjausta toinen toisillemme. Meitä yhdistää myös samanlainen huumori ja samanlaiset elämänvaiheet, sanoo Latvala.
–Työpaikan ihmissuhteet on aliarvostettu asia, niiden vaaliminen on tärkeää.
TYÖ on ollut molemmille äärettömän merkityksellistä, mutta se on myös opettanut tärkeitä asioita ja tervettä rajojen vetoa.
–On tärkeää tehdä työtä omalla personalla. Työn pointti on kohtaamisissa, ei missään ”tempuissa”. Se, että nuori saa tulla kuulluksi on tärkeämpää kuin se, että sadellaan hyviä neuvoja. Valmiita vastauksia ei tarvitse olla, muistuttaa Rauhala.
–Auttamistyössä ei myöskään voi ottaa liian isoa roolia, on tärkeää tunnistaa myös omia voimavaroja.
Vuodet ovat opettaneet luottamusta ihmisten pärjäämiseen ja siihen, että kovastakin räpiköinnistä huolimatta oma polku löytyy aina.
–Jokaisen meidän elämään kuuluu vastoinkäymisiä, niistä vain sitten kompuroidaan eteenpäin. Kerta toisensa jälkeen on saanut nähdä, kuinka valtavia voimavaroja ihmisillä on ja kuinka vahvat siivet niistä vaikeuksista sitten kasvavat, sanoo Latvala.
–Nuorilla voi olla paljonkin ongelmia ja kipuilua, mutta se vain vahvistaa aikuisuuteen kasvamista, varsinkin, kun kipuilut pääsee jakamaan jonkun kanssa. Ilman kipua ei synny kauneutta, jatkaa Rauhala.
Oman työalueen toimintapiiri saa naisilta kiitosta. Asioita on viety edistyksellisesti eteenpäin, oppilas keskiössä.
–Toiminta on ollut yhteisöllistä ja toisaalta taas oppilaan kohtaamista ajatellen yksilöllistä. Moniammatillinen yhteistyö on lisääntynyt ja asioihin tartutaan. Pienestä pitäjästä on turvallista ja hyvä ponnistaa, täällä lasten ja nuorten hyvinvointiin todella kiinnitetään huomiota.
ELÄKÖITYMINEN mahdollistaa enemmän aikaa itselle ja vapaalle aikataululle. Keskiössä on oma terveys, hyvinvointi ja niiden vaaliminen.
–Ihan ensimmäisenä opettelen rauhoittumaan, sitten vasta mietin mitä sitä voisi keksiä, sanoo Latvala.
–En usko, että aika tulee pitkäksi, mutta peukaloitakin pitää opetella pyörittelemään vähän enemmän, nauraa Rauhala.
