EI ollu mopilaatteja, sun muita volttareeniä ennen. Kusiaisrasvaa valmistettiin kesäisin talven kolotuksiin. Tärkein ainesosa oli tietty pirtu tai muu väkövä, vähintään 70-prosenttinen alkoholi. Lasipulloon laitettiin 2/3 sen tilavuudesta tuota viinasta ja upotettiin pullo kusiaispesään niin, että suuaukko oli pesän pinnan tasalla. Äkkinäisen hommaa tämä ei ollut. Pullon annetaan täyttyä kusiaisista muutamia päiviä.
Tämän jälkeen puteli otettiin pois pesästä ja kaadettiin sisältö isompaan lasiastiaan. Lisättiin joukkoon pajunkuorta tuollainen parin vaaksan mittainen pätkä. Joukkoon heitettiin vielä kourallinen kuusenkerkkiä. Lisättiin alkoholia että ”muju” peittyi, annettiin muhia viileässä ja pimeässä kolmesta neljään viikkoon. Tuon jälkeen siivilöitiin sattumat pois seoksesta. Uuttunut viinas sekoitettiin johonkin hajustamattomaan rasvaan eli voiteeseen suhteessa kolmasosa uutetta kaksikolmasosaa voidetta. Lopulta voides säilöttiin pieniin lasipurkkeihin. Ajan myötä harmaa seos muuttui purkeissa punertavaksi. Kipeisiin lihaksiin tuota voijesta levitettiin pari kolme kertaa päivässä.
