ETELÄPOHJALAISET KYLÄT RY:N ja Luonnonvarakeskuksen yhteistyössä toteutettavan Landemia-hankkeen kaksivuotinen taival saatettiin päätökseen tiistaina Soinin Hautakylällä Hautakyläsalissa, paikassa, jossa hanke sai myös alkunsa.
Päätöstilaisuudessa käytiin läpi hankkeen satoa ja tutkimustuloksia. Pehmeät arvot ovat lisääntyneet ja paikkariippumaton työ on tuonut maaseudulle mahdollisuuksia paljon. Silti, muuttotappio 15-24 -vuotiaissa on Etelä-Pohjanmaalla yhä maan isompia.
Tulevaisuustutkija Leena Ilmola-Sheppard herätti puheenvuorollaan paljon ajatuksia maaseudun voimavaroista. Hän muistutti, että tulevaisuuteen liittyy paljon epävarmuutta, joka kuitenkin voi olla maaseudulle suuri mahdollisuus.
–Maaseudulla me pystymme ratkaista ongelmia erilailla kuin kaupungissa.
Ilmola-Sheppard muistutti, että uudenlaiset ajat tarvitsevat uudenlaista tapaa ajatella, sekä uusia toimintamalleja. Sen sijaan, että tulevaisuutta mietittäisiin vuosi kerrallaan eteenpäin, tulisi kokonaisuutta miettiä eteenpäin kaksikymmentä vuotta. Esimerkkinä uudenlaisista ratkaisuista hän kertoi oman asumismuotonsa, ”Pöllölän”, vanhan hullujenhuoneen Luopioisissa. Rapistuva kiinteistö ostettiin kunnalta eurolla, nyt se toimii kommuuniasuntona useammalle henkilölle.
–Kunnan ykkösongelma saattaakin olla kunnan ykkösmahdollisuus, sanoo Ilmola-Sheppard.
EVIJÄRVI oli yksi Landemia -hankkeen pilottikunnista. Evijärven kehittäjäkoordinaattori Sanna Kivimäki antaa hankkeelle ja sen vetäjille ison kiitoksen.
–Hanke on vahvistanut omaa näkemystä maaseudun vahvuuksista. Olen samaa mieltä kuin Eteläpohjalaiset kylät ry:n Heikki Peräaho. Vaikka kyliä halutaan nostaa ja niiden elinvoimaisuus säilyttää, maallemuuttoa markkinoidessa kannattaisi puhua maaseudusta kokonaisuutena. Lisäksi ajattelen, että meidän tulee ajatella asioista avoimemmin ja ehkä vähän hullunrohkeastikin.
Kivimäki haluaisi, että jokaiselta paikkakunnalta löytyisi oma kulttuurisihteeri. Hän näkee jokaisen paikkakunnan oman kulttuuriperimän äärettömän tärkeänä tekijänä. Huolenaiheena on, että ilman oikeanlaista panostusta arvokkaan osaamisen siirtyminen sukupolvilta toiselle katkeaa.
–Alueellamme on valtava pinnan alla kytevä kulttuurimaailma, joka on lähes kokonaan hyödyntämättä. Meiltä löytyy taitavia kuvataiteilijoita, kirjoittajia, pelimanneja, harrastajateatteria ja niin edelleen. Soile Söderling on ainoa kaislatekijä alueellamme ja uittomiesperinteen ovat aktiiviset iäkkäät tekijät puurtaneet tuohon pisteeseen. Olisi kamalaa ajatella, että tieto tyssäisi nykyisiin tekijöihin, sanoo Kivimäki.
–Kulttuuri pitää saada uudelleen hengittämään, sillä sieltä löytyy se jokaisen paikkakunnan oma ”juttu”.
