TOIMITUKSEN väki ideoi pajupillin tähän kesälehteen, kun mietimme nostalgisia kesäpuuhia ja perinteitä, joita soisimme nykyajankin lapsille tehtävän tutuiksi. No mikä ettei, materiaalia, pajua, on vitikot pullollaan.
Täytynee muistuttaa, että pajupillivärkkien hakeminen toisen metsästä ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Ensimmäinen homma on hakea sopivan vahvuinen pajunoksa. Sen verran tarkkana, ettei irrotettavan ”holkin” kohdalla ole silmuja eikä muita mykyjä, se helpottaa irrottamista. Viistotaan pajun pää, vuollaan ääniaukko, kierretään puukolla noin 4–5 senttimetrin matkan päästä nokasta kuori poikki. Sitten naputellaan tulevaa holkkia varovasti puukon kahvalla, kierretään ”holkki” varovasti irti. Vuollaan runkoon sointionkalo ja puhallinaukkoa varten lastu pois nokasta kohti onkaloa. Kuinka paljon molempia vuollaan, se jääköön jokaisen kokeiltavaksi. Kokemus ja useampi koekappale opettaa. Sitten holkki paikoilleen ja puhallellaan.
Jos hyvin kävi niin pilli soi, tämä soitin on puukolla viritettävä.
Kuten sanoin, kokeilemalla oppii oikean kombinaation. Pientä askartelua, pajupillin puhaltelu saa varmasti jonkinmoisia reaktioita kanssaihmisissä. Pajupillin puhaltelulla on selkeitä mentaalisia vaikutuksia sekä fyysisiä; pajussa Pajun (Salix) kuoressa on salisylaatteja, minkä vuoksi sitä on käytetty lääkekasvina. Että siihen laihin.
