KÄTEENI osui kirjahyllystä kovakantinen kirjanen, muistovihko. Äiti osti sen minulle, kun olin seitsemän vuoden ikäinen, ja aloitin koulussa ensimmäisen luokan. Siihen muistovihkoon koulukaverit, opettaja, sukulaiset ja äiti kirjoittivat minulle muistoksi jonkun muistosäkeen tai runonvärssyn. Äiti liimasi ensimmäiselle sivulle ison kiiltokuvan, kukkakorin, missä oli ruusuja, lemmikkejä ja kieloja. Kiiltokuvan alla oli runonsäe: ”Hetken helmistä vaihtelevista, elämä punottu on. Kirkkaita helmiä, puhtaita hetkiä, sielusi ain´ janotkoon!” Alla luki ”Kotona” sekä päiväys ja ”Äiti”.
Tämän säkeen kehotus sopii näin kesän alussa kaiken ikäisille: lapsille, koulunsa juuri päättäneille, sekä työikäisille ja vanhemmille ihmisille.
Jos sinulle on tullut tahroja elämään, helmet ovat tummuneet, ja synnit syyttävät ja painavat omaatuntoa, niin Raamatun sana antaa neuvon: ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä (1. Joh. 1:9).” Ja Raamattu vakuuttaa: ”…Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä (1. Joh. 1:7). Kun Jeesus saa puhdistaa omantunnon, niin silloin elämääsi tulee ”kirkkaita helmiä, puhtaita hetkiä”. Ja mikä tärkeintä, päämäärä kuoleman rajan toisella puolella vaihtuu.
ISÄNI oli kirvesmies. Hän oli 50-luvulla töissä Helsingissä ja viikon vaihteessa hän kävi aina kotona Lahdessa, jonne oltiin vast´íkään muutettu Varsinais-Suomesta. Isä kertoi tapauksen työmaaltaan: Hän oli rakentamassa muiden kirvesmiesten kanssa jotain osaa Helsingissä sijaitsevassa Suomen silloisessa setelipainossa. Eräänä päivänä setelipainon johtaja oli tullut isän luokse ja kysynyt: ”Voiko teihin luottaa?” Isä vastasi, että ”Kyllä on tähän asti voinut luottaa!” Se johtaja kertoi, että hänelle tuli kiireellinen lähtö johonkin pariksi vuorokaudeksi. Ja hän antaa isälle Suomen setelipainon avaimet säilytettäväksi siksi aikaa. Johtaja sanoi, että isän pitää pysyä se aika Helsingissä, mihinkään muualle ei saa matkustaa.
Sitten parin vuorokauden päästä johtaja palasi, ja isä antoi avaimet takaisin hänelle. Se johtaja oli ilmeisesti ollut kirvesmiesporukan kanssa tekemisissä jo jonkun verran. Ja hän oli nähnyt, että isään voi luottaa.
Vielä valtavampaa on se, että Taivaan Isään ja Hänen sanaansa pystyy aina luottamaan. Sielunvihollinen yrittää saada meidät epäilemään Jumalan sanan luotettavuutta. Jo paratiisissa käärme sanoi Eevalle: ”…Onko Jumala todella sanonut (1 Moos. 3:1) …”
Mutta Jumala sanoo sanassaan: ”Kaikki sanani ovat vanhurskaita, niissä ei ole mitään kieroa eikä väärää. Ne kaikki ovat mutkattomia ymmärtävälle, suoria niille, jotka löytävät tiedon (Snl. 8:8,9). Aika ja kulttuuri vaihtuvat, mutta Jumalan sanan neuvot ja ohjeet pysyvät samana kaikkina aikoina kaikille ihmisille. Jeesus vetosi usein: ”Kirjoitettu on…”
Tänäänkin saamme turvata Jumalan sanaan ja Jeesukseen, joka ja auttaa meitä kaikissa asioissa.
Mirja Metsäpelto
