MARTTA Åby, omaa sukua Aatsinki eli lapsuutensa Aatsingin kylässä, joka kuului Kuolajärven, nykyiseltä nimeltään Sallan, kuntaan.
−Yksinkertaista elämää se silloin oli, hevospelillä kuljettiin ja suksilla. Kylät olivat etäällä toisistaan ja kaupat olivat kaukana.
Hän oli perheensä seitsemästä sisaruksesta toiseksi nuorin, yksi lapsista kuoli vauvana. Aatsingissa oli kiertokoulu, jota pidettiin eri taloissa. Kelloselässä käytiin kansakoulua neljä vuotta ja rippikoulua Sallassa. Se kesti kaksi viikkoa, rippikoululaisia oli sata. Sen jälkeen Åby oli kaksi vuotta Saarenkylässä serkkunsa luona hoitamassa kahta lasta. Se pesti katkesi yllättäen, sillä hänen piti lähteä isänsä kanssa kahden viikon kalastusmatkalle Onkamojärvelle.
Åby muistaa yksityiskohtaisesti tapahtumia nuoruudestaan, erityisesti sota-ajalta.
−Jouduttiin isän kanssa tekemään heinää kahdelle lehmälle ja hevoselle, muistelee Åby.
Kuusi lehmää oli jouduttu viemään teuraaksi, että saatiin rintamalle ruokaa. Eläimet olivat Tohmonkylällä kesällä haassa. Aatsinkiin ei ollut menemistä, Venäjä oli vienyt puolet Sallan kunnasta talvisodan aikana. −Viikatteella ja haravalla tehtiin ja heinät laitettiin suovaan. Isä arveli, että heinät pitäisi piisata talven yli, mutta syksyllä ne olikin viety. Valtio oli tarvinnut heinät hevosille.
Isänsä kanssa tytär lähti myös kylvötöihin.
−Lähdimme kylvämään ohraa Aatsinkiin. Siellä oli kaikki talot poltettu. Nukuimme heinäladossa, piilossa desanteilta.
Åby oli tulossa pyörällä Sallasta ostokortilla tehdyiltä ruokaostoksilta kotiin kahta lehmää lypsämään. Venäläinen partio oli ampunut junaa ja isä pelkäsi, että tytärtäkin oli ammuttu. Åby kertoo pyörällä ajaessaan nähneensä sivusilmällä kaksi partisaania heiluttamassa käsiään.
−Tuohivaarassa oli paljon venäläisiä sotilaita, joista suomalaiset eivät tienneet mitään. Venäläinen pienoiskone vei sinne ruokaa.
Kemijärveltä tehtiin rautatie Kelloselkään. Sen vuoksi Kemijärvelle piti tehdä rautatiesilta. Åby oli mukana pumppaamassa happea sukeltajille, jotka tekivät siltarakenteita veden alle. Kun silta oli valmis, hänet määrättiin lähtemään Kemijärvelle kuljettamaan sinne tuotuja lehmiä.
−Kymmenen kilometriä kävelin samana päivänä. Nuori poika tuotiin kaveriksi ajamaan lehmiä. Ajoimme tienpuoleen lehmät yöksi, ne olivat niin väsyksissä, että menivät makaamaan. Läheisestä talosta saatiin ruokaa ja peti yöksi. Lehmät tuotiin Rovaniemen toiselle sillalle saakka.
Åby kävi myös käsityökoulua Kemijärvellä ja sai parhaan oppilaan palkintona lehmän, jonka hän vei kävellen kuuden kilometrin matkan Tohmonkylälle.
Evakkoon ja Evijärvelle
TALVISODAN aikaan Åby lähti perheensä mukana evakkoon Kemijärvelle ja Tornioon, myöhemmin perhe tuli evakkoina Kortesjärven Kielisen kylään. Puoliso löytyi kilometrin päästä Evijärven puolelta ja naimisiin mentiin 1945. Ensimmäiset avioliittovuodet asuttiin Sallassa, sitten rakennettiin talo Evijärvelle. Åby hoiti karjaa ja lapsia kotona sekä teki ahkerasti käsitöitä neuloen ja virkaten. Pariskunta sai seitsemän lasta: kuusi tyttöä ja yhden pojan. Jälkeläisiä on jo neljännessä polvessa. Aviomies kuoli 22 vuotta sitten.
Åbylle on myönnetty sotaveteraanitunnus siltatyömaalla, lehmien kuljetuksessa ja pyykkikolonnassa tehdystä työstä.
Nykyisin Åby asuu kotona tyttärensä perheen luona. Kotihoidon käyntien ja apuvälineiden avulla elämä sujuu.
−Koska äiti on joutunut elämänsä aikana lähtemään useasti kotoaan, niin nyt hän saa asua kotona mahdollisimman pitkään, toteaa tytär Anne Mäkelä.
Hän kertoo, että äiti seuraa edelleen televisiosta urheilua ja aiemmin myös Englannin liigan jalkapallo-ottelut sekä eduskunnan kyselytunnit katsottiin tarkkaan.
Sallassa on käyty vuosien mittaan ahkerasti. Viimeksi Åby on käynyt Sallassa vielä kaksi vuotta sitten.
100-vuotisssyntymäpäiviä juhlittiin muutama viikko sitten Isomäen kylätalolla.
