−MONI on toivonut, että kokoaisin ajatelmiani ja runojani yhteen. Valikoin kolmen vuoden ajalta aineistoa, joka koskettelisi mahdollisimman paljon eri ihmisyyden pintoja ja osa-alueita, kuvailee kortesjärveläinen Regina Ketomäki Annetaan aamujen tulla -kokoelmateoksensa syntyä. Se kolmen vuoden jakso oli Ketomäelle erityinen, sillä sinä aikana hänen puolisonsa sairastui vakavasti ja menehtyi. Ketomäki saattohoiti hänet.
−Tämä ei ole kuitenkaan mikään surukirja. On pitänyt luopua, mutta samalla myös ojentautua valoon.
Ketomäki sanoo kuvailevansa runoissaan ja ajatelmissaan sitä, millaista arki on ollut ja millaisia arjen tuntoja on eletty. Hän käsittelee ajan kulua, omaa naiseuttaan, hengellisiä yhteisöjä, suhdetta omiin vanhempiinsa ja lastensa juurtumista tahoilleen.
Kokoelmateoksessa kuvat ja teksti nivoutuvat yhteen.
−Kuvaan paljon, sillä visuaalinen maailma on minulle merkityksellinen. Kuvauskohde puhuttelee ja alkaa resonoida, kuva toimii aktivoivana sanalle. Toisinaan teksti muodostuu siitä tilanteesta, jossa olen kuvaa ottaessani ollut.
Kirjan kansikuva on kuvattu Evijärven Kivijärven kylässä sijaitsevasta hylätystä paikasta, jota ei enää ole. Valokuvia kirjassa on Evijärven lisäksi Kortesjärveltä, Kauhavalta ja kauempaakin.
−Eteläpohjalaista maaseutukulttuuria, lakeuksia ja pientareita. Juurevuuteni tarina, kuvailee Ketomäki.
Hän kertoo tekevänsä kuvausretkiä ja selvittävänsä etukäteen luvat kulkemiseen ja kuvaamiseen.
Ketomäki on aiemmin pitänyt valokuvanäyttelyitä, jotka ovat liittyneet aikakäsitykseen − siihen, mitä aikamme arvoja ympäristömme heijastaa. Valokuvissa on ollut paljon yksityiskohtia patinoituneista rakennuksista. Samoja elementtejä esiintyy runoteoksessakin.
KETOMÄKI kertoo, että kevät puolison kuoleman jälkeen oli todella vaikea.
−Tuntui, että kaikkien muiden, jopa keväisen luonnon, elämä jatkui, ja minulla oli vain kuoleman läsnäolo ja menetys. Suru nosti myös vanhat surut pintaan. Aloin prosessoida surua kirjoittamalla ja maalaamalla. Kirjoitin tajunnanvirtaa, niin kuin olisin puhunut puolisolleni. Kerroin miten olen jaksanut, mitä olen tehnyt, mitä lapsille kuuluu ja pohdin vaikkapa sitä, että pitäisikö puolison kylvämistä kurkuista tullutta satoa katsella vai syödä. Joka kirjeen loppuun kirjoitin runon tai tein kuvan. Näitä kirjeitä tuli yhteensä kaksitoista vajaan vuoden aikana. Sitten huomasin saaneeni kaikkein pahimman kerrottua ja lopetin kirjeiden kirjoittamisen. Niiden pohjalta on mahdollisesti myös tulossa oma julkaisunsa jossain vaiheessa.
Paitsi omassa elämässään, myös työssään taidekasvatuksessa ja kuvataideterapiassa Ketomäki on nähnyt taiteen ja sanojen eheyttävän vaikutuksen.
Lukemaan oppiminen oli Ketomäelle aikanaan valtava ahaa-elämys.
−Ihmettelin sitä, kuinka joku voi maalata minulle sanoilla maailman, johon en muutoin pääsisi osalliseksi. Lukemisen ohella hän on myös aina kirjoittanut päiväkirjaa, runoja ja ajatelmia.
Ketomäen runoteosta voi tällä hetkellä ostaa suoraan häneltä. Jossain vaiheessa kirja on tulossa myös kirjastojen hyllyihin ja kirjakauppojen valikoimiin.
