VIMPELISSÄ synnyin ja kasvoin. Kotini oli Pokelassa. Äitini oli Taimi, isäni Matti, Kivinen oli sukunimi. Isä teki harjoja, äiti hoiti kotia. Sisaruksia meitä oli 11. Minä kävin ala-asteen Lakaniemessä, sitten kansalaiskoulun kirkolla. Ammattikouluunkin menin, jota en kuitenkaan loppuun käynyt. Jämsän opistossa olin vuoden.
Lapsuudessa leikimme monenlaista. Pokelan kentällä pesäpalloiltiin ja talvella luisteltiin. Kesällä uitiin Pässiniemen ja Kotkaniemen rannassa, joskus Kivipellon tai Pippolan. Lappajärven aalloilla sai välillä veneen kyytiäkin. Kerran luistelukentällä Pokelassa sattui niin, että luistelin karkuun kiekkoa pelaavia poikia ja kaaduin. Vasen käsi jäi alle. Siinä meni sitten kättä hoitaessa vuosi tai enempikin, pääkaupungissa asti joutui kulkemaan. Seurauksena tuosta käsi on viisi senttiä lyhyempi toista.
Nyt asun Nivalassa mieheni Simon kanssa. Meille on syntynyt 14 lasta, joista pari enää asuu kotona. Nivalassakin on hyvä asua, mutta Vimpeli on silti paras.
Paula Vähäsöyrinki
