TARKKAAVAISUUS– ja ylivilkkaushäiriö adhd ilmenee hyvin yksilöllisesti. Moni saa diagnoosin vasta aikuisiässä ja saa sitä kautta selityksen epämääräisiin arjen haasteisiin. Osa ei diagnoosia koe kaipaavansa oireista huolimatta. Arvioidaankin, että vain pienellä osalla oireilevista aikuisista löytyy varsinainen diagnoosi.
–Minulla ei ole virallista adhd -diagnoosia, koska en koskaan ole jaksanut lähteä sitä erikoissairaanhoidon puolelle jonottamaan. Olen tähänkin asti pärjännyt ilman, enkä koe hyötyväni siitä. Ajattelen myös, että kun en itse ole jonottamassa diagnoosia, paikan saa joku muu, joka tarvitsee niitä resursseja ja mahdollista lääkitystä kipeämmin kuin minä, kertoo vimpeliläinen Hanna Kujala.
Hän kertoo kärsineensä ylivilkkaudesta jos lapsesta asti, mutta elettiin sitä aikaa, kun sellaiseen ei juuri puututtu.
–Pidin koulusta niin paljon, että pysyin paikoillani tuntien ajan. Välitunnilla olin koko ajan liikkeessä ja pikkuveljen kanssa illat ja viikonloput. Viidennen ja kuudennen luokan aikana keskittyminen alkoi olla vaikeampaa ja saatoin tulla kouluun tuntia tai kahta myöhemmin, koska ei vain huvittanut aina tulla kouluun. Tähän ei koskaan reagoitu, edes kotiin ei ilmoitettu. Myöskään yläasteella rauhattomuuteen, tai epäasialliseen käytökseen tuntien aikana ei puututtu, paitsi ehkä kehotettiin olemaan hiljaa. Yhden opettajan tunnilta muistan kerran tai kaksi lentäneeni käytävään. Itse olen aina olettanut, että hyvän koulumenestykseni takia käytöksestäni ei tehty sen isompaa numeroa, pohtii Kujala.
Lähihoitajaksi opiskellut Kujala kokee, että vuorovaikutuspainotteinen ja paljon työpajoja ja työharjoitteluja sisältänyt oppisuunnitelma teki keskittymisestä helpompaa.
– Myös parhaillaan meneillään olevissa sosionomiopinnoissa oli luonnollista valita monimuotokoulutus, jossa opintoja saa tehdä omaan tahtiin töiden ohella ja harjoittelupaikat saa käytännössä valita oman mielenkiinnon mukaan.
VAIKKA rutiinit ovat helpottaneet lapsiarkea, kertoo Kujala työelämässä tarvitsevansa vaihtelevuutta. adhd-oireiden kautta hän on löytänyt myös vahvuuksia.
–Turhan työn tekeminen ja samaan kaavaan urautuminen turhauttaa. Tämä ominaisuus tekee minusta innokkaan uusien toimintatapojen löytämiseen ja työn kehittämiseen. Oma työni on vaihtelevaa ja päivät hyvin erilaisia. Se sopii minulle täydellisesti.
Arkea on helpottanut, kun omien ominaisuuksiensa kanssa on päässyt tutuksi, tasapainoa on silloin helpompi löytää.
–Kuormitun todella helposti sosiaalisista tilanteista ja saatan tarvita pitkäänkin hiljaista omaa aikaa palautuakseni. Koska työni on todella vuorovaikutteista, vapaa-ajalla on suuri kynnys lähteä mihinkään isompaan tapahtumaan, jossa on “pakko” olla sosiaalinen.
–Kun päässä on oikein monta kanavaa auki eikä pysty keskittymään, huomaan suoristelevani maton hapsuja tai muuta vastaavaa. Järjestely helpottaa pään sisäistä kaaosta. Asioiden listaaminen paperille ja kalenteriin on myös todella hyvä keino omassa arjessa, kertoo Kujala.
Kun mieli huutaa rauhaa, hän suuntaa luontoon. Järven rannalla tai metsässä saa hiljennettyä pään sisäistä maailmaa.
–Myös mukavat vaatteet tuovat helpotusta. Erityisesti uudessa tilanteessa pukeudun mielelläni huppariin, koska se tuo turvaa eikä tuota fyysistä ahdistusta.
OMA kokemus adhd -oireista on auttanut ymmärtämään myös muita vastaavasti oirehtivia.
–Lapsistani nuorin omaa kaikki samat oireet kuin minä ja vielä muitakin. Yhdessä on hyvä löytää keinoja arjen haastaviin tilanteisiin. Kun molemmista tuntuu, että kaikki tunteet ovat aivan ylitsekäyviä ja arki erittäin kuormittavaa, on lohdullista pötkötellä samalla patjalla, pehmeiden vilttien alla. Siinä on helppo yhdessä löytää hengitykselle rauhallinen rytmi ja jutella siitä, mikä tunne tänään oli se kaikkein vaikein tai missä tilanteessa oli haastavinta pysyä paikallaan.
Kujala haluaa puhua adhd:stä ääneen, koska avoimuus lisää ymmärrystä.
–Jos läheiselläsi on adhd, ole tukena, kannusta ja jarruta tarvittaessa. Adhd-ihmisillä saattavat jäädä asiat puolitiehen ja sovitut aikataulut eivät pidä. Silti hän ei kaipaa arvostelua tai jatkuvaa neuvomista. Adhd saa kyllä ihmisen itsetunnon matalaksi ja oma minäkuva on usein melko negatiivinen. Muista siis, että adhd-ihminen ei tee asioista tahallaan vaikeita. Niin sanotut normaalit asiat vaativat usein enemmän ponnisteluja adhd-ihmiseltä kuin muilta. Adhd-ihminen myös kuormittuu helposti ja ylikuormittuminen johtaa usein siihen, että on pakko perua sovittu meno. Kyse ei siis ole siitä, ettei haluaisi tulla vaikkapa toisen juhliin, vaan ettei yksinkertaisesti pysty, koska aivot ovat väsyksissä.
