OLIN käymässä Perän Erkin kotona Lappajärven Ylipäässä joskus 1970-luvun syksyllä. Erkin vanhemmat isäntä Niilo ja emäntä Miina Perä olivat vieraanvaraisia vanhuksia, vaikka ei heitä mitenkään kovin vanhoiksi voinutkaan huomata. Varsinkin Niilo oli lupsakka juttumies, joka oli kiertänyt muutakin kuin tahkoa, nimittäin hän oli Kanaatan mainareita. Niistä muistoista hän meille silloin kertoi. Kertoi myös metsästysretkistään intiaanien kanssa. Muistona sieltä hänellä oli erikoinen metsästyskivääri. Sillä hän oli täällä kotonakin metsästänyt oravia niin paljon, että nahoilla tienatuilla rahoilla voitiin tytär Irene kouluttaa Lapualla ylioppilaaksi. Kyllä siihen monta oravaa saikin nahkansa luovuttaa.
Kävimme myös muikkuverkoilla, joista saimme hyvän saaliin. Tosin olihan niiden perkaamisessa siis puhkomisessa kova työ, mutta Miinan muikkukeitolla herkuttelu korvasi moninkertaisesti vaivan. Ja tulihan opittua, miten muikut puhkotaan.
Kierrokselle Lappajärven ympäri
Eräänä päivänä Erkki ehdotti isälleen, että lähdettäsikö katsomaan olisiko Vimpelin Väinämöinen eli Eeli Kivinen missä terässä tarkoittaen hänen soittokuntoaan. Kuulin, että kysymys oli kuuluisasta mestaripelimannista. Eeli oli Niilon hyvä ystävä kai nuoruudesta saakka. Niilo oli käynyt Kiviselläkin teurastamassa sikoja, joten tunnettua siantappajaa tarvittiin monasti kylillä. Sekin työ kävi Niilolta kuin luominen, kuulin. Niinpä Niilo vaihtoi ylleen pyhäkamppeet, joten menoksi. Samalla oli tarkoitus tehdä Lappajärven ympäri kulttuurikierros. Mielenkiintoista.
Mestari heräsi soittamaan
Ajettiin Vimpeliin Kivisen pihaan. Sisällä emäntä kuullessaan Niilolta asiamme meni herättämään peräkamarissa päiväuniaan nukkuvaa mestaria. Sieltä hän tulikin tupaan ja heti alkoi ystävysten muistelut vanhoista hyvistä ajoista. Ehdimme ensin sentään esittäytyä Erkin kanssa. Lopulta Niilo osoitti meitä, että nämä kun haluavat kuulla sitä sinun kanteleen soittoasi ja laulujasi, vieläkö kanteleesi soi? Siitä paikasta Eeli meni kamariin ja tuli sieltä kanteleen kanssa, asetti soittopelin hellästi tuvan pöydälle ja sitten alkoi soitto ja laulu. Eelillä oli erinomainen kantava laulunääni, tietenkin, mestari kun oli. Laulu ja kannel soi niin, että tuvan ikkunat helisivät. Seudun kirkonkellojen sanoma tuli tietoomme komeana kirkonkellojen tahdittamana lauluna. Samoin laulu Rakkaani tule vuorille, kuin oodi rakkaudelle. Välillä Eeli viittasi meidät kamariinsa ja näytti seinällä olevaan komeaa Ruotsin kuninkaan leimoilla varustettua, kuningattaren lähettämään upeaan kiitoskorttia. Eeli oli lähettänyt kuningattarelle kanteleella säestämänsä laulukasettinsa. Syytä ollakin ylpeä.
Kaverukset alkoivat muistella yhteisiä nuoruuden aikojaan. Eeli kertoi, miten me miehet olemmekaan typeriä, kun emme ymmärrä naisten huolenpidosta sitäkään, kun me pääsemme nukkumaan valkoisten puhtaiden lakanoiden väliin. Palattiin tupaan ja Eeli jatkoi musisointiaan.
Mutta kun Eelin komeat laulut, jatkuivat emännän mielestä jo liian pitkään, alkoi hän toppuutella mestarin ylevää musiikillista muistelua, että eiköhän Eeli nyt ala riittämään, ettet taas väsy liikaa. Niin kantele helähti sillä kertaa viimeisen sävelensä ja me vieraat olimme saaneet kuulla ikimuistettavaa Vimpelin Väinämöisen soittoa ja lauluja. Siitä vieläkin jo edesmenneelle mestaripelimannille nöyrät kiitokset. Niin, kyllä emäntä meille tarjosi jossain välissä pullakahvitkin.
Rakkauden ylistystä
JOSKUS myöhemmin, kun kuulin radiosta Eelin esityksiä, niin muistista nousi hänen esittämänsä, hänen omat sanoittamansa ja säveltämänsä hienot laulut rakkaudesta. Voi kai sanoa niiden olleen rakkauden riemukkaita ylistyksiä. En sitten tiedä olivatko laulut syntyneet mestarin omista kokemuksista vai kuvitelluista, mutta väliäpä sillä. Upeita ylistyksiä joka tapauksessa.
Mellerin runon kuuset ja patokapinan muisto
Kierroksemme jatkui. Tuolla on ne kylän vahdit, jota täällä lappajärveläinen runoilija Arto Melleri on eräässä runossaan kuvannut, viittasi Erkki tielle näkyään kuusiriviin. Se on käynyt lukion Vimpelissä samoin kuin kirjailija Antti Tuurikin, valisti Erkki meitä ajaessaan. Itäkylässä auto pysähtyi tien varressa olevan vanhan kaupan eteen. Tuo on Arto Mellerin kotipaikka. Jotkut naapurit kuulemma oli kummastelleet, kun runoilija oli kesähelteellä istunut järvirannassa turkki päällään, onko mies jotenkin nyrjähtänyt, kertoi Erkki. Niiloa nauratti, miten sillä sitten voi olla vilu. Sehän on selvä, sanoi Erkki ja jatkoi, että tottahan runoilijalle vilu tulee, kun kukaan täällä ei käsitä miestä, joka vaan rustaa runojaan.
Poikkesimme vilkaisemassa seudulla tunnettua Halkosaaren tanssilavaa ja keväällä Patokapinastaan kuuluisaksi tullutta Niskan siltaa. Kuulin kapinan syistä ja tapahtumasta.
Taidetta ja urheilun kermaa
Sitten taas pysähdyttiin, kun Erkki osoitti tunnettujen Övermarkin painijaveljesten kotia. Ne on niin kovia painijoita, että kyllä ne vielä isoissa kilpailuissa mestaruuksia ottaa ja onhan ne jo ottaneet monta suomenmestaruutta, tiesi Erkki, matka jatkui. Sinä et tiedäkään muualta tulleena, että Suomen ja maailman paras pesäpallojoukkue on Vimpelin veto, kehui Erkki. Tuntui isolta kehulta, en sanonut mitään.
Etelä-Pohjanmaa on synnyttänyt historiansa aikana monta maamme eturiviin noussutta taitelijaa, kulttuurin eri aloilta. Olisiko juuri Järviseutu kulttuuriympäristönä tässä osaltaan erityisen ansioitunut, mietimme.
Joka tapauksessa tällä syyslomallani sain ensikerran tutustua Etelä-Pohjanmaan Järviseutuun.
Ajaessamme länsirannan tietä kohti Ylipäätä näimme, miten vasemmalla puolella välkehti syysruskan seppelöimä Lappajärvi muistuttaen syntyhistoriallaan muinaista tapahtumaa. Järveä luultiin tulivuoren kraatterijärveksi, mutta myöhemmin todistettiin järven olleen 78 miljoonaa vuotta sitten avaruudesta syöksyneen meteoriitin räjähdyskuoppaan syntynyt järvi. Aika vanha kuoppa. Järven takaa Pyhävuori peilaili itseään järven pintaan. Matkalla Niilo kertoili elämästään mainarina ja Ylipäässä, huumorimies Niilo.
Hieno reissu kaikkiaan. Vuosia myöhemmin ajaessani pohjoiseen, huomasin Vimpelin kirkolla myyntikojuja, lie joku kotiseututilaisuus. Poiketessani huomasin eräässä kojussa kasetteja kaupan, joissa oli myös Vimpelin Väinämöisen esityksiä nauhoitettuina radiolähetyksestä. Ostin kasetin, tietenkin. Hänhän ei itse halunnut esityksiään nauhoitettavan, joten kasetti on mielestäni sitäkin arvokkaampi. Se on tallessani.
Pentti Kallio
Seinäjoki
