MUISTAN vielä ajan, kun melkein joka talossa oli hevonen, jonka avulla tehtiin kaikki mahdolliset raskaat ja kevyemmätkin työt. Se tarkoitti sitä, että isännät viettivät hevosen kanssa paljon aikaa ja varmaan puhelivat ja kertoivat hepalle huoliaan töiden lomassa. Hevonen on hyvä kuuntelija, se ei purnaa vastaan, hörähtelee vain ehkä ymmärtäväisesti. Maailma muuttui ja hevoset hävisivät traktorien tieltä. Harva kuitenkaan taitaa traktorille huoliaan purkaa.
No onhan sitten koira, jota myös sanotaan ihmisen parhaaksi ystäväksi. Vielä 60-luvulla koiria käytettiin maaseudulla pääasiassa metsästykseen, mutta myös vahtikoirina. Koirat saivat jolkotella ainakin talvisin vapaana ja niinpä kylillä liikkui pieniä koiralaumoja, joissa oli ajokoiria, pystykorvia, karhukoiria ja kaikenlaisia sekarotuisia yhdistelmiä. Ei koirista suurta haittaa ollut, mutta eihän se luonnossa elävien eläinten kannalta hyvä asia ollut, joten koirat määrättiin lain avulla kiinnipidettäviksi.
Maailma muuttui myös koirien suhteen ja koiria alettiin yhä enemmän ottaa lemmikeiksi ja perheenjäseniksi. Nykyisin uutisen mukaan koiria otetaan enemmän kuin Suomessa syntyy vauvoja ja sitä kehitystä kovasti ihmetellään niin kuin oikein onkin. Lemmikkikoiraksi ei sitten kelpaakaan perinteiset ajokoirat tai pystykorvat, vaan lemmikkikoirien rotukirjo on valtava. On pientä ja herttaista taapertajaa ja suurta, vaarallisen näköistä verikoiraa ja kaikkea siitä väliltä. Itse en ole innostunut koirasta omassa kodissa sohvaa valtaamasta, mutta ilmeisesti se on kuitenkin tärkeä kumppani ja jopa ystävä, sillä Suomessa on viimeisen tiedon mukaan yli 800 000 koiraa. Koiralle on helppo puhua, kun se kiintyy isäntiinsä ja on niille uskollinen. Harva koira kuitenkaan tottelee isäntäänsä, sillä havaintojeni mukaan se tekee suunnilleen sitä mitä haluaa isäntänsä kielloista huolimatta.
Eikä tässä vielä kaikki, sillä onhan meillä vielä perinteinen kotieläin eli kissa. Kissojakin on paljon eli arvion mukaan noin 600 000. Maaseudulla oli lähes joka talossa kissoja, mutta eipä niille silloin juuri puheltu, vaan patisteltiin navettaan hiiriä pyydystämään. Tilanne on siinäkin muuttunut eli kissat ovat nykyisin perheenjäseniä, joille leperrellään ja joita paijataan ja mikäpä siinä. Kai se kissakin voi olla ihmisen paras ystävä.
Heikki Salmela
