Kantovesi kaivosta – juokseva vesi on melko tuore keksintö

Vinttikaivot olivat takavuosikymmeninä tuttu näky. Kuva: Harri Mällinen
Vinttikaivot olivat takavuosikymmeninä tuttu näky. Kuva: Harri Mällinen

NYKYISIN on itsestään selvää, että niin kylmää kuin lämmintäkin vettä saa hanan aukaisemalla. Vesijohto on kuitenkin suhteellisen uusi mukavuus, sillä vielä 1950–60-luvuilla vesi kannettiin kaivosta tai  jostakin purosta, joesta tai järvestä. Ongelmana oli paitsi veden työläs kantaminen, myös kaivojen kuivuminen talvisin ja silloin vettä haettiin järvestä vesikelkoilla ja hevosella isoilla korvoilla. Hyvä kaivo olikin kullanarvoinen asia, sillä usein kovalla työllä kaivetussa kaivossa olikin ruosteinen vesi tai se tosiaan loppui talvella ja kuivina aikoina. Kaivot olivat jopa toistakymmentä metriä syviä ja veden nostaminen sieltä oli kovaa työtä.

Kaivon paikan määrittämiseen käytettiin niin sanottuja kaivonkatsojia, jotka tietynlainen varpu käsissään kiertelivät tienoota ja käsittääkseni usein myös löysivät hyvän vesisuonen, jonka kohdalle kaivo sitten suurella vaivalla tehtiin. Olen kuullut tarinoita, että kaivoa kaivettaessa on pohja ollut täysin kuiva, mutta yksi rautakangen isku on puhkaissut vesisuonen ja vesi on kohisten täyttänyt kaivon.

Veden nostoa helpottamaan oli kehitetty monenlaisia konsteja. Vinttikaivo oli varmaan vanhin ja perinteisin kaivo, jossa oli pitkä, vastapainolla varustettu puomi, jolla vesisanko saatiin suhteellisen kevyesti ylös. Kaivoihin oli rustattu myös pumppuja eli pyöreään puuhun oli porattu reikä ja siihen rakennettu käsipumppusysteemi. Puinen ”vesijohto” saattoi olla useita metrejä pitkä ja alhaalla oli nahkainen läppä eli katti, jota liikuteltiin vipuvarren avulla ylös ja alas, jolloin vesi alkoi nousta putkessa ylös ja edelleen torvea pitkin sankoon. Ennen pumppausta piti reikään kaataa niin sanottua siemenvettä, jotta alhaalla oleva katti tiivistyisi ja pumppu alkaisi toimia. Vinssikaivossa vesisanko nostettiin käsin pyöritettävän vinssin avulla ja olipa kaivoja, joissa sanko nostettiin käsivoimin köydellä.

Sähköistymisen myötä kaivoihin tai kellareihin alettiin asentaa sähkömoottorikäyttöisiä pumppuja ja niin saatiin juokseva vesi taloihin ja huomattava helpotus vesihuoltoon. Muistan hämärästi, kun kotitaloon kaivettiin 50-luvun lopulla miesvoimin vesijohtoa ja samalla myös viemärikaivantoa. Senkin muistan, kun 3–4-vuotiaana sitten lasten tapaan vääntelin hanaa auki ja kiinni ja veden alkaessa lorista, lirahti myös pissat housuihin. 

Heikki Salmela

Lisää Kaikuja täällä:


Karhuahon kaikuja -tekstien takaa löytyy kyläaktiivi

Jaa Somessa

Facebook
X (Twitter)
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti