ALAJÄRVEN seurakunnan Lappajärven kanttorina toimiva Satu Pohjonen kouluttautui alun perin perushoitajaksi ja työskenteli luokanopettajana eskarilaisista kuudesluokkalaisille, erityisluokanopettajana ja lastenohjaajana Alajärvellä. Hän kertoo pitävänsä lapsista ja hoitotyöstä ja ajatteli, että se on hänen työnsä.
Isän puolen suvusta periytyy musikaalisuus. Aulis-pappa opetti lukemaan nuotteja sekä soittamaan sähköurkuja. Isä opasti harmonikan soitossa.
–Kanttorin työ oli unelma, jota en uskaltanut ajatella. En uskonut kykyjeni riittävän tähän työhön. Sitten kerran kysyin kanttori Ismo Pitkäseltä, saisinko kokeilla kirkon urkuja, Pohjonen kertoo.
Niin alkoi vaihe kesäkanttorina hoitotyön ohella.
–Musiikkiopiston laulunopettaja ja kanttori Eeva-Liisa Kolonen ja kanttori Ismo Pitkänen kannustivat minua eteenpäin, kun epäröin. Siihen asti olin ajatellut, että musiikki olisi minulle harrastus, ei työ.
Neljän vuoden opintojen jälkeen Pohjonen valmistui Oulun ammattikorkeakoulusta muusikoksi kirkkomusiikin suuntautumisvaihtoehdosta vuonna 2019. Unelmasta oli tulossa päivätyö.
Nyt töitä seurakunnassa on takana jo vuodesta 2008, ensin kesäkanttorina ja sijaisuuksien hoitajana Alajärvellä, sitten vuodesta 2018 alkaen Lappajärvellä ja vuodesta 2019 alkaen kanttorin viran hoitajana Lappajärvellä.
TYÖPÄIVÄT ovat monipuolisia ja vaihtelevia. Pääsisältönä on seurakunnan toimitusten musiikista vastaaminen. Kaste-. hää- ja siunaustilaisuudet sekä jumalanpalvelukset muodostavat työn rungon. Lisäksi kanttori työskentelee kuoro- ja konserttitoiminnan parissa.
Hartauksia pidetään kirkon ohella laitoksissa ja erilaisissa tilaisuuksissa.
–Monipuolinen työkuva on rikkaus. Saan kohdata ihmisiä elämän eri tilanteissa kastejuhlissa, syntymäpäivillä, rippikoulussa, hautajaisissa ja yhteistyökumppanien tilaisuuksissa.
Uusi suurempi seurakunta ja sen myötä työntekijöiden työt ovat vasta muotoutumassa.
–Ollaan muutosten edessä. Nyt katsellaan ja kokeillaan, mikä toimii. Aluksi työ etsii muotojaan, mutta hyötyjä nähdään jo nyt. Toimintoja ollaan suunnittelemassa, ja jokaisen alueen omaleimaisuus ja omat piirteet pyritään pitämään esillä.
Urkurin vapaa-aikaan kuuluu luonnossa samoilu ja pienriistan metsästys, joka on yhteinen puuha 24-vuotiaan pojan kanssa. Lukeminen ja leipominen tuovat myös iloa arkeen.
Aino Alppinen
