Juhlakonsertti ja äänite kruunaavat vaiheikkaan juhlakalun vaiheet
VUONNA 1923 toimintansa aloittanut Vimpelin Mieslaulajat saattaa olla vanhin maaseudulla edelleen toimiva mieskuoro Suomessa. Ainakin se on yksi vanhimpia, tietää kuoronjohtaja Olli Uusitupa.
Hänen aloittaessaan Vimpelin mieslaulajissa 1962 oli lähes jokaisessa pitäjässä oma mieskuoro, mutta enää ei ole.
–Etenkin Etelä-Pohjanmaa on siinä suhteessa nykyisin karua seutua, sydänlakeuksilla ei juuri kuoroja ole ja maakuntakuoro Jusseissakin lähes jokaisella on valkoinen pää.
Mieslaulajissa on mukana 27 jäsentä, jotka tulevat paitsi Vimpelistä ja ympäryskunnista, myös kauempaa maakunnasta. Vaikka keski-ikä on korkea, mukaan on saatu nuorempaakin väkeä.
Juhlakonsertissa 30. huhtikuuta soi mieskuorolaulun ja musiikin ilo.
–Kova hitsi tämä on ollut, konserttia on valmisteltu parin vuoden ajan. Osaa lauluista on laulettu pitkäänkin, mutta mukana on uusiakin laulajia, emmekä ole ammattikuoro, nekin ovat vaatineet oman työnsä. Hyvin on pojat käyneet harjoituksissa.
100-vuotiskonsertti on kolmiosainen. Ensimmäisessä osassa kuullaan Vimpelissä sävellettyjä ja sovitettuja kappaleita, toisessa ulkomaisten säveltäjien teoksia ja kolmannessa perinteisiä klassisia suomalaisia mieskuorosävellyksiä.
Pääsiäispyhinä Areenalla nauhoitettiin juhlaäänitettä, joka tulee myyntiin mahdollisesti jo juhlakonserttiin. –Ensimmäisen osion konsertista otamme Vimpeli Soi -äänitteeltä, joka on tallennettu vuonna 1977.
VUOSIKYMMENTEN VARRELLA Mieslaulajat on ollut aktiivinen esiintyjä ja toimija paitsi Vimpelissä myös kautta Suomen ja esiintynyt useaan otteeseen myös ulkomailla.
–Jos toiminta jostain syystä loppuisi, melko hiljaista olisi Vimpelin kulttuuririntamalla sen jälkeen itsenäisyyspäivän ja joulun aikaan, Uusitupa pohtii.
Kuoron vaikutus ei ole kuitenkaan rajoittunut vain sen esiintymiseen, vaan siinä mukana olleiden kautta ja sen myötävaikutuksella musiikillista opetusta sekä uusia toimijoita on saatu Vimpeliin ja yhteistyö eri tahojen, kuten pelimannien kanssa, on ollut merkityksellistä.
–Näihin vuosiin mahtuu lukuisia esiintymismatkoja ulkomaille. 2000-luku on ollut kotimaan esiintymisten aikaa. Mieslaulajat on osallistunut neljä kertaa Leevi Madeoja -kilpailuun ja toukokuussa kuussa on edessä Vaasan kuorofestivaali, joka sisältää yhteiskonsertit Pyhän Nikolaoksen kirkossa ja kaupungintalolla sekä jumalanpalveluksessa Huutoniemen kirkossa. Myös Sulasol-musiikkifestivaaleilla ja Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla on oltu moneen kertaan.
Joulukonsertin järjestämisen noin puoli vuosi sataa kestänyt perinne katkesi koronan myötä, mutta joulupäivänä 2022 Vimpelin kirkossa toteutettu konsertti löysi jälleen yleisönsä.
MIKÄ on mieskuoron tulevaisuus? Sysääkö nykyaika kaikki mies-nimikkeet sivuun?
–En kiellä ketään tulemasta kuoroon, mutta naisäänistä ainoastaan koloratuurisopraano on sellainen, mikä tähän sointiin sopisi.
JORMA SALMI ja Mika Koivisto odottavat juhlakonserttia innolla. He kertovat, että tuntuu mukavalta olla osa satavuotista perinnettä. Salmi on ollut mukana noin 15 vuotta, tosin oli välillä jonkin aikaa pois. Koivisto aloitti kuorossa kolmisen vuotta sitten.
–Nuolikosken Timo sai minut suostuteltua pitkällisen työn jälkeen, Koivisto naurahtaa.
–Ehkä tämä kiinnostikin, mutta kynnys kokeilemiseen oli korkea. Tuntui, että onhan tämä aika iäkästä porukkaa. Nyt mukana on nuorempiakin laulajia.
Koivisto kannustaa lähtemään Mieslaulajien harjoituksiin vaikka syksyllä toiminnan taas kesätauon jälkeen käynnistyessä, jos yhtään on käynyt mielessä, että olisi kiva laulaa kuorossa.
–Ei sitä tiedä, millaista se on, jos ei kokeile. En osaa itse soittaa enkä paljon nuoteista ymmärrä, mutta näinkin on hyvin pärjännyt.
–Tämä porukka tässä on parasta, mutta myös haasteellisuus kiehtoo, ei ole liian helppoa, Salmi totesi.
–Keskustelut, kohtaamiset ja yhdessä laulaminen tekevät hyvää.
40 vuotta kuoron edessä
OLLI Uusitupa aloitti Vimpelin mieslaulajien johtajana, kun kuoro valmistautui 60-vuotiskonserttiinsa 1982.
–Oli se kova temppu tehdä. En muista, miten konsertti meni, mutta väkeä oli paljon ja oli hankittu uudet liituraitapuvut.
–Tämä kuoron johtaminen ei ole työtä, vaan erittäin mielenkiintoinen harrastus. En ole sitä koskaan kokenut raskaaksi, mutta minulla alkaa olla jo ikää enkä tiedä kauanko jaksan jatkaa.
Uusitupa toteaa, että maaseudulla kuoronjohtajien löytäminen voi olla hankalaa. –Siihen loppuu moni kuoro. Eipä koelaulutilaisuuksiinkaan olisi pitkiä jonoja. Mutta niin kuin sanotaan, ”ei ne asiat ikinä niin huonosti ole, ettei ne ole mitenkään”.
Mieslaulajien historiasta lisää ensi viikon Järviseudun Sanomissa.
Lisää kuorolaulusta täällä
