URHEILUHIEROJAN ja fysioterapeutin koulutuksen nuorena hankkinut Juha Latvala on palvellut pohjalaisia vuodesta 1988 omassa yrityksessä FysioJärviseudussa yhdessä yrittäjävaimonsa kanssa. Yritys työllistää yrittäjäpariskunnan lisäksi viisi työntekijää ja sillä on toimipisteet Vimpelissä, Alajärvellä ja Lappajärvellä.
Fysioterapeutin työhön ohjasi oma kipukokemus. Pesäpallon peluussa selkä kipeytyi, ja meni pitkään löytää paikka, josta sai apua. Ja sillä tiellä ollaan, kertoo Latvala.
–Kiinnostuin tuki- ja liikuntaelinvaivojen kuntoutuksesta ja halusin tehdä työtä omalla tavallani. Siitä lähti ajatus yhteisen fysioterapiayrityksen avaamisesta vaimon kanssa. Hänen kiinnostuksen kohteensa oli lasten ja nuorten fysioterapia. Ajatuksena oli kehittää yrityksen toimintaa meidän näköiseksi ja kouluttautua tarpeen mukaan.
Yrityksen kotisivulla on pitkä lista koulutuksia, jotka Latvala on käynyt.
–Ei tässä työssä valmiiksi tule. Koko ajan tutkimus menee eteenpäin ja terapiat siinä sivussa. Fysioterapia on poikkitieteellistä ja tutkittu tieto muuttuu koko ajan. Eri hoitomuotoja yhdistelemällä pyrin löytämään asiakkaan kanssa hänelle sopivan kuntoutustavan.
Ennaltaehkäisy olisi tärkeää
ASIAKKAAT tulevat Järviseudulta ja Keski-Pohjanmaalta, nyttemmin kahdelta hyvinvointialueelta. Soten tulo toi paljon uutta työtä ja uusia IT-järjestelmiä. Tilanne elää voimakkaasti, kun toimintatapoja kehitellään. Tekoäly on voimakkaasti tulossa myös fysioterapiaan.
Latvalan vastaanotolle asiakkaan tuo useimmiten kipu tai toimintahäiriö. Joku ei pysty nostamaan kättä ylös, toinen ei pääse kävelemään, selkä ei taivu.
–Työnantajien kannattaisi ennaltaehkäisevästi satsata tuki- ja liikuntaelinvaivoissa fysioterapeutin tekemään ensikonsultaatioon, jossa pyritään kartoittamaan asiakkaan toimintahäiriöt. Se olisi kustannustehokasta, koska vain kymmenelle prosentille tuki- ja liikuntaelinvaivoista saadaan lääketieteellinen diagnoosi. Työnantajilla on velvollisuus järjestää työntekijöilleen työterveyshuolto ja työfysioterapeuttien palveluista työnantaja saa Kela-korvauksen.
Hoitosuhteiden pituus vaihtelee. Akuutissa kivussa hoitoaika voi olla lyhyt, kroonisessa pitkä, jopa vuosien mittainen.
–Tämä työ on salapoliisityötä, jota tehdään yhdessä asiakkaan kanssa. Asiakasta pitää kuunnella tarkasti. Jokaisella on jonkinlaisia pelkoja, vaikkapa pelko pahemmasta sairaudesta tai yleensä liikkumisen pelko. Yhdessä yritetään päästä eteenpäin. Kroonisessa kivussa mietitään yhdessä, mitkä asiat ylläpitävät ja mitkä helpottavat kipua ja toimintahäiriöitä. Laaditaan yhdessä harjoitusohjelma, jonka tavoitteena on olla kehittävä, niin että se ei ole hajottava, kuvailee Latvala.
Tekijää ilahduttaa, kun pystyy pikkuisen auttamaan kroonista kipupotilasta, joka on vuosia kärsinyt arjessaan. Esimerkiksi käydään läpi elämäntilannetta. Asiakas saattaa itse huomata, miten voisi rakentaa päivänsä niin, että siihen saisi mahtumaan vaikkapa vesijuoksun, joka vapauttaa mielihyvähormoneja.
Kipu koetaan aivoissa
VUOSIKYMMENTEN kuluessa työn luonne on muuttunut. Ennen asiakas tuli lääkärin lähetteellä, ja hoitomuotoja olivat lämpö, hieronta, venytys tai vetohoito. Fysioterapeutti ei miettinyt mahdollista ongelmaa. Lääkärin diagnoosi oli lääketieteellinen, kun me puolestaan pyrimme parantamaan asiakkaan toimintakykyä. Haasteena on aina kommunikointi, vaikka puhumme samaa kieltä. Tehtäväni on apukysymyksillä avata tilannetta, kertoo Latvala.
Kipu koetaan aina aivoissa. Fysioterapeutin kanssa pohditaan syitä kivun kroonistumiseen.
–Siihen vaikuttavat sekä fyysiset että psyykkiset syyt ja ihmisen koko elämäntilanne. Kiputyyppejä on monia, neurogeenista, iskeemistä, mekaanista ja tulehduskipua. Kun eri kipumekanismit menevät vielä päällekkäin, pitäisi fysioterapeutin osata arvioida, mikä niistä on vallalla, koska sen mukaan valitaan terapiapolku, selittää Latvala.
Aino Alppinen
Lisää arjen sankareita
