”VAALIPÄIVÄ on demokratian juhlapäivä.” Demokratia (tulee kreikan sanoista demos, ‘tavallinen kansa’ ja kratos, ‘valta, hallita’) on kansan valtaan perustuva valtiojärjestys ja länsimaisten yhteiskuntien enimmin toteuttama toimintamalli. Demokratian perusajatuksena on, että hallinnon edustajat ja päätöksentekijät nousevat kansan joukosta erilaisista ryhmistä. Edustajat valitaan valtakunta – ja kuntatasolla yleisillä vaaleilla. Päätöksissä pyritään demokraattisesti toteuttamaan kansan tahtoa.
Vaaleissa demokraattisen edustajien valinta tehdään suhteellisesti. Suhteellisuus on sitä, että eri puolueryhmille ja näkemyksille pyritään turvamaan alueellinen ja määrällinen edustavuus. Päätöksissä äänestettäessä käytetään enemmistövaltaa. Eri enemmistöjä ovat: yksinkertainen enemmistö, ehdoton enemmistö eli yli puolet annetuista äänistä ja määräenemmistöt 2/3 tai 5/6 annetuista äänistä. Esimerkiksi Suomen perustuslain muutosasiat päätetään eduskunnassa 5/6:n annetuista äänistä ja päätös on tehtävä kaksilla peräkkäisillä valtiopäivillä. On selvää, että määräenemmistöt 2/3 ja 5/6 on vaikeampi saavuttaa kuin useimmiten käytetty: puolet äänistä, jossa puheenjohtajan ääni voi ratkaista suuria.
NÄIN vaalien aikana demokratian keskiössä on äänestäjä ja ehdokas ja kiihtyvä ajan muutos vaatii vaikeita päätöksiä niin valtiossa kuin kunnissakin. Tulevaisuus tuo yhä vaikeampia ilmastoon liittyviä ja maankäytön suunnittelukysymyksiä. Esimerkiksi otan voimakkaasti leviävän tuulivoimaenergian sijoittuminen valtakunnallisesti ja alueellisesti. Näin voimakkaasti ympäristöä muuttava asia on käsittämättömästi maassamme edelleen ja kokonaan suunnittelematta. Kaikilla tasoilla. Tähän asti, tältä osin tätä kokonaisvaltaista ”ympäristösuunnittelua” meillä Suomenmaassa ovat tehneet ja tekevät edelleen kunnat. Kokemuksesta sanon: pienissä poppoissa, suhmuroiden ehkä osin lobattujen varojen puitteissa ja avulla. Toivottavasti ja tiettävästi kuitenkin yleisesti noudatetaan hyväksyttyjä demokratian sääntöjä. Mutta tässä yhteydessä ja erityisesti demokratiaan vedoten perustellusti kysyn, pitäisikö kansallisesti päätöksenteon määräenemmistösäädöksiin maankäyttö- ja ympäristökysymyksiä käsiteltäessä tehdä lainsäädännöllisiä tarkistuksia demokraattisempaan suuntaan? Siis ympäristöä koskevien päätösten tekoon enemmän määräenemmistösäädöksiä? Näin erityisesti kuntatasolla ainakin saataisiin paremmin turvattua vähemmistön oikeudet ”enemmistön tyrannialta”.
Sillä monet ovat huolissaan kuntien maankäyttöön ja ympäristöön liittyvien kysymysten päätöksistä ja ratkaisuista. Kysymys on kunnan asukkaille tärkeä. Ehkä demokraattisemmalla äänestysmallilla olisi mahdollista päästä irti kunnallisesta ”sortopolitiikasta”. Hyvä elinympäristö, jos mikä, on paras demokratian tae.
Urpo Purola
