Teokset ovat pääasiassa kolmen viime vuoden ajalta, mutta mukana on joitakin suuria töitä, jotka on aloitettu aiemmin ja viimeistelty hiljattain.
–Teokseni ovat omakuvallisia, vaikka ne eivät ehkä siltä näytä, esittävää ja ei-esittävää tyyliä yhdistelevä Kaunisto toteaa.
–Ihmishahmot ja kasvot inspiroivat. Värit ovat minulle kuin työkalu, vasara, en hae herkkyyttä vaan vahvoja kontrasteja. Maalaan ”intuitiivisesti” eli en tiedä lopputulosta.
Hän on työstänyt pitkään sarjamaista ja toistollista sarjaa, jossa aiheena ovat ihmiskasvot, muotokuvat, joissa katsojalle jää paljon tulkinnan varaa.
–Tämä näyttely on näiden hahmojen päätepiste. On hyvä saada tämä valmiiksi. Tuntuu, että tämä oli tässä, enää ei irtoa. Sitä, mihin taiteeni tästä jatkuu, en tiedä. Tilanne on jännittävä. Olen aina maalannut samantyyppisiä aiheita, enkä ehkä näistä kovin kauas pääse. Ei myöskään väkisin kannata alkaa muuttumaan.
Kotoa työhuoneelle
KAUNISTO on tehnyt taidetta aiemmin graafikontyönsä ohessa. Kun elämään kuuluu perhe ja muitakin harrastuksia sekä velvoitteita kuin taide, on maalaamiselle ollut tietoisesti varattava aikaa.
–Olin perheenisä kello 21 saakka, sitten jäi vähän aikaa maalaamiselle. Asiaa helpottaa, että olen nopea maalaamaan. Näin toimiessa on pakottava itsensä keskittymään ja olemaan päämäärätietoinen. Toki siinä jää sellainen taiteen katsominen, sen kanssa oleminen ja eläminen pois. Siihen on ollut nyt mahdollisuus, kun sain Suomen Kulttuurirahaston apurahan.
Maalatessa elämä virtaa ja asiat jäsentyvät eri tavalla kuin arkisten askareiden parissa. Teokset täyttyvät tärkeistä ja merkityksellisistä ajatuksista ja tapahtumista.
Kaunisto lähtee aamuisin työhuoneelle lasten lähdettyä kouluun. Hän arvostaa työrauhaa, mutta myöntää, että taiteen tekeminen on melko yksinäistä puuhaa.
–Maalaan itselleni ja on aika vaikea hetki, kun taulut on kannettava ulos ja näytettävä muille ihmisille. Katsoja saa vapaasti tehdä niistä omat tulkintansa, kuuntelen avoimena, mitä ihmiset näissä näkevät, mutta toivon myös, että näitä katsottaisiin avoimin mielin.
Taide saa leijumaan
NÄYTTELYSSÄ on mukana töitä pienikokoisista omakuvateoksista suuriin, lattialla maalattuihin osin kolmiulotteisiin töihin.
–Näissä on viitteitä vanhasta Kauniston Janista, taiteilija toteaa viitaten uransa varhaisempiin vaiheisiin.
–Ne ovat jo kokoluokaltaan vaikuttavia ja tällaisia on harvemmin nähtävillä missään, joten oli kiva tuoda ne tänne.
–Itse olen saanut taiteesta aina paljon voimaa. Jotkut isot teokset saavat ihan leijumaan. Minua ei välttämättä kiinnosta, mikä taiteella on haettu, mutta samoin kuin musiikilla, sillä on voimaa ja vaikutusta katsojaan ja sitä voi käyttää samoin omien tarkoitusperiensä mukaan, tehdä tulkintoja ja kokea vapaasti henkilökohtaisella tasolla.
Kaunisto kertoo kuuntelevansa usein musiikkia maalatessaan. Siksi olikin hauska sattuma, että saksalainen hevimetalliyhtye Unru Angst otti häneen yhteyttä löydettyään hänen maalauksensa Instagramista ja kysyi sitä levynsä kanteen.
–Teos toimi nelikulmaisena, kiiltäväkantisena kantena oikein hyvin.
Lisää aiheesta
