Kun keskusteluun tuodaan mukaan energiapolitiikka, huoli metsäkadosta, hiilinieluista ja luonnon monimuotoisuudesta väistyy taka-alalle. Tässä kirjoituksessa pyritään tuomaan laskelmin esille tuulivoimarakentamisen merkittävimmät vaikutukset metsiin.
Suomen tavoite on olla hiilineutraali vuonna 2035. EU-tason tavoitteeksi Suomelle on esitetty –17,8 miljoonan tonnin hiilidioksidiekvivalentti (CO2-ekv) tavoitetta vuoteen 2030 mennessä. Maankäyttösektoriin kohdistettavat toimenpiteet ovat tärkeä osa hallituksen asettamaa hiilineutraaliustavoitetta ja ilmastosuunnitelmaa. Odotuksien vastaisesti Suomen maankäyttösektori muuttui hiilinielusta nettopäästölähteeksi vuonna 2021. Metsä on edelleen hiilinielu, mutta Luonnonvarakeskus (Luke) arvioi, että metsien hiilinielu on pienentynyt tavanomaista suurempien hakkuiden sekä kuivuuden ja puuston ikärakenteesta johtuvan kasvun heikkenemisen johdosta. Myös laskentamenetelmät ovat muuttuneet. Korjaustoimenpiteitä on lukuisia, mutta Suomen Ilmastopaneeli on esittänyt korjaustoimiksi metsäkadon ja suometsien kunnostusojitusten lopettamista ja maankäytön muutosmaksua. Energiasektori on kuitenkin Suomen suurin päästölähde, aiheuttaen 72 prosenttia päästöistä vuonna 2021.
Energiasektorin toimilla on siten merkittävä vaikutus kokonaispäästöihin ja hiilineutraaliuden saavuttamiseen. Suomessa uusiutuvan energian osuus kokonaisenergian kulutuksesta oli 42,1 prosenttia vuonna 2021. Tästä pienpuun ja metsäteollisuuden sivuvirtojen osuus oli tavanomaista korkeampi, 70 prosenttia.
Vähäpäästöiseksi määritelty tuulivoima on tällä hetkellä Suomen nopeimmin kasvava energian investointikohde. IPCC:n teettämän teknologiavertailun perusteella ydinvoiman elinkaaripäästöt sekä sähkön tuotannon yksikkökustannukset ovat kuitenkin alemmat kuin tuulivoiman. Koska Suomessa tuulivoimalat rakennetaan pääsääntöisesti metsiin, rakentamisella on vaikutusta muun muassa metsäkatoon, hiilinieluihin, luonnon monimuotoisuuteen ja metsätalouden harjoittamiseen.
Jokainen tuulivoimala aiheuttaa vähintään kahdeksan hehtaaria pysyvää metsäkatoa
SUOMEN tuulivoimarakentaminen on kovassa kasvussa. Vuoden 2022 lopussa Suomessa oli 1 393 voimalaa, ja arvioiden mukaan jo 10 000 maatuulivoimalaa vuoteen 2030 mennessä. Fingridille on tehty kuitenkin liityntäkyselyjä jo 20–30 000 voimalasta. Voimalan perustukset huoltoalueineen vievät noin 1–1,5 hehtaaria (taulukko 1). Voimalat tarvitsevat lisäksi uutta metsätaloustietä leveämmän huoltotien, mutkien- ja huoltolevennyksien ohella. Voimalan perustusten alta pintamaa poistetaan ja usein peruskallio räjäytetään ja käytetään huoltoteiden pohjana. Voimala-alueen kytkemiseksi kantaverkkoon, tarvitsee voimala uutta sähkön siirtolinjaa noin 25 kilometriä. Jos kaikki 10 000 tuulivoimalaa olisivat maavoimaloita, veisivät ne noin 80 000 hehtaaria pääasiassa metsää. Myös Fingridin ylläpitämät kantaverkot rakennetaan pääsääntöisesti metsiin. Lähivuosina Suomessa rakennetaan 5 200 kilometriä uutta kantaverkkoa (nykyisen 14 300 lisäksi), sillä tuulivoimalat sijaitsevat kaukana sähkön kulutuksesta. Uuden kantaverkon aiheuttama metsäkato vastaa noin 26 000–52 000 hehtaaria.
Siirtolinjat rakennetaan yleensä ilmalinjoina, sillä 110 kV:n maakaapeliyhteyden hinnan on arvioitu olevan 3–10-kertainen (keskimäärin 55 000 €/km) verrattuna vastaavaan ilmalinjaan. Koska laki sallii siirto- ja voimalinjojen alle jäävän maan lunastamisen kertakorvauksella (noin 230–400 €/ha). Kun huomioidaan kantaverkon viemä ala, voimalat aiheuttaisivat noin 104 000–138 000 hehtaarin metsäkadon.
Onko aiheutettu pysyvä metsäkadon ja hiilinielujen määrä merkittävä?
SUOMESSA metsät peittävät yli 75 prosenttia Suomen maapinta-alasta, josta puuntuotantoon soveltuvaa metsämaata on 20,3 ja kitumaata 2,5 miljoonaa hehtaaria. Metsäkatoala on 2010-luvulla ollut vuosittain keskimäärin noin 14 000 hehtaaria, josta noin puolet liittyy rakentamiseen ja kolmannes maatalouteen. Metsäkadosta on aiheutunut vuosina 2013–2019 vuosittain noin 3,7 miljoonan tonnin CO2-ekv. päästöt, joka on noin 6 prosenttia Suomen kokonaispäästöistä.
Tuulivoimarakentamisen aiheuttama jopa 140 000 ha metsäkato vastaa noin 0,68 prosenttia Suomen kaikesta puuntuotantoon soveltuvasta metsäalasta. Hehtaari suomalaista metsää sitoo vuodessa keskimäärin tonnin hiiltä, joka on noin 3,7 tonnia hiilidioksidia. Karkeasti laskettuna, tuulivoimaloiden viemä maa-ala vastaisi vuosittain 0,52 miljoonan tonnin CO2 -ekv. menetystä. MMM:n laskelmien mukaan, 0,5 miljoonaa tonnia CO2- ekv. edestä päästöjä säästettäisiin, jos vuosittain estettäisiin 1700–1900 ha metsäalan muuttuminen pelloksi. Metsäkadon ja hiilinielun aiheuttama hintalappu on siis merkittävä.
Yksi tuulivoimala tarvitsee noin 137 hehtaaria pinta-alaa
MITEN tuulivoima vertautuu metsätalouden toimiin? Suomessa tehdään uudistus/avohakkuita vuosittain yhteensä 100 000–150 000 ha verran. Metsäkeskuksen mukaan Etelä-Suomessa avohakkuun koko on keskimäärin alle 1,5 hehtaaria – vastaten noin yhden tuulivoimalan perustuksien ja huoltoalueiden viemää pinta-alaa. Suomessa on metsän uudistamisvelvoite eli metsänomistajan on huolehdittava siitä, että paikalle syntyy uusi metsä riittävän nopeasti hakkuiden jälkeen. Tuulivoimayhtiöitä tämä uudistamisvelvoite ei koske. Yleinen käsitys on, että avohakkuuaukot olisivat merkittäviä hiilipäästöjen lähteitä vähintään 10–20 vuoden ajan hakkuun jälkeen. Vuoden 2022 lopulla julkaistusta Ruotsin maatalousyliopiston tutkimuksesta kuitenkin selviää, että pohjoismainen havumetsä muuttuu jälleen hiilinieluksi 5–10 vuotta avohakkuun jälkeen.
Kaikilla energiamuodoilla on ympäristövaikutuksia ja ne vievät maa-alaa. Vertailevan tutkimuksen mukaan ydinvoima vie energiamuodoista kuitenkin vähiten pinta-alaa, noin 0,3 neliömetriä per tuotettu MWh. Maatuulivoima sen sijaan vie kohteesta riippuen hyvin paljon pinta-alaa, 8,4–247 neliötä per tuotettu MWh. Tuulivoimahankkeet ovat vaikutuksiltaan laajalle levittäytyviä teollisuusalueita. Laskelmien mukaan (taulukko 2), yksi tuulivoimala vaatii noin 137 hehtaaria tilaa. Lumen ja jään irtoamisen riskin vähentämiseksi voimaloille määritellään myös turva-ala, noin 63,5 hehtaaria per voimala, jolla on merkitystä muun muassa jokamiehen oikeuksille ja metsästykselle. Täten 10 000 maatuulivoimalaa muuttaisi noin 1,37 miljoonaa hehtaaria metsää teollisuusalueiksi ja tuottaisi noin 17 500 MW sähköä (oletus: voimala 5 MW, kapasiteettikerroin 35 %).
METSO-metsien suojeluohjelma ja Kansallispuistojen pinta-ala kalpenevat voimaloiden rinnalla
VOIMALOIDEN aiheuttama 140 000 hehtaarin metsäkato on vähäinen verrattuna Suomen 41 kansallispuiston kattamaan pinta-alaan (taulukko 2) ja Natura 2000-alueisiin. Natura 2000-verkosto, joka kattaa 13 prosenttia Suomen pinta-alasta, pyrkii luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. Sen sijaan tämä metsäkato on jopa 50 prosenttia suurempi kuin koko Etelä-Suomen metsien suojeluohjelma METSO, joka pyrkii yhdistämään metsien suojelun ja talouskäytön. Tuulivoimahankkeiden viemä pinta-ala vastaisi jo 6 prosenttia puuntuotantoon soveltuvasta metsäalasta, ja olisi noin 35 prosenttia suurempi kuin Kansallispuistojen kattama pinta-ala.
Metsien pirstoutumisella on monimuotoisuutta heikentävä vaikutus
METSÄT ovat paljon muutakin kuin pinta-alaa, puuta ja hiilinieluja. Tuulivoiman tulo alueelle kaavoituksineen, leveine huoltoteineen ja siirtolinjoineen johtaa muun muassa ekologisten käytävien rikkoontumiseen. Suomen Luonnonsuojeluliitto (SLL) on todennut, että elinympäristöjen pirstoutumista pidetään yhtenä vakavimmista uhista luonnon monimuotoisuudelle.
Keski-Suomen Liiton selvityksen perusteella voimaloista lähtevä ääni ja rikotut ekologiset käytävät aiheuttavat merkittäviä häiriöitä muun muassa Suomenselän alueen metsäpeuralle (Rangifer tarandus fennicus) ja sen vasomiselle. Huoltotiet muodostavat esteen myös liito-oraville. Birdlife puolestaan esittää, että voimaloiden linnustovaikutuksista merkittävimpiä ovat häirintä- eli pelotusvaikutukset, joiden vuoksi linnut välttävät voimaloita ja niiden läheisyyttä erityisesti ruokailualueina. Törmäyksiä tapahtuu vuosittain muutamista muutamiin kymmeniin voimalaa kohden. Tutkimusten mukaan huoltotie- ja voimalinjaverkostot pirstovat voimakkaasti metsäalueita ja niillä on usein vielä itse tuulivoimaloita suurempi vaikutus varsinkin suurten kanalintujen, kuten metson elinmahdollisuuksiin ja niiden soidinkäyttäytymiseen.
Jyväskylän Yliopiston mukaan niin on myös ainakin maakotkan laita. Se on vaarantunut petolintulaji (uhanalaisuusluokka VU) ja lajia pidetään hyvänä luonnonmukaisen ekosysteemin indikaattorina, koska se vaatii laajan ja monimuotoisen reviirin. Keskustelu ekologisista käytävistä ja yhtenäisistä metsäalueista jää Suomessa aina energiapolitiikan varjoon. Vuonna 2008 Metsähallitukselle asetettiin velvoite laatia suunnitelma luonnonsuojelualueiden yhtenäisyyden ja kytkeytyneisyyden parantamiseksi. Näiden tavoitteiden toteutuminen on haastavaa erityisesti Pohjanmaalla, joka on Suomen tuulivoimakeskittymä, ja Kainuussa, jonne rakennetaan runsaasti tuulivoimaa.
Tulevaisuudessa Suomen metsissä on tuhansia betoni-teräsperustuksia
TOISIN kuin Suomessa, esimerkiksi Saksassa oli alle 10 prosenttia tuulivoimaloista rakennettu metsään vuoteen 2020 mennessä. Saksan pinta-alasta vain noin 32 prosenttia on metsää. Kahdeksassa osavaltiossa ei ole saanut rakentaa tuulivoimaa metsään ollenkaan. Saksalla on vaikeuksia saavuttaa tavoite, jonka mukaan maatuulivoimalat kattavat 2 prosenttia pinta-alasta vuoteen 2032 mennessä (0.81–0.91 % v. 2021).
Suomessa ympäristönsuojelulain mukaan pohjavesien ja maaperän pilaamiskielto on ehdoton. Suomen pohjavesimuodostumat ovat herkkiä pilaantumaan. Muodostumat ovat pieniä ja niitä suojaava maakerros on yleensä ohut ja hyvin vettä johtava. Suomen nykykäytännön mukaan tuulivoimaloiden perustukset jätetään maahan ja maisemoidaan. Perustuksissa oleva suuri harjateräksen määrä (noin 200 tonnia) ja ajan kuluessa edistyvä korroosio voi kuitenkin aiheuttaa suuren riskin pohjavesien pilaantumiselle.
Viime aikoina laaditut tuulivoimaa koskevat maanvuokrasopimukset ovat hyvin pitkiä, yleensä 50–70 vuotta. Pitkät sopimukset mahdollistavat, että yhtiöt rakentavat halutessaan kahdet tuulivoimalat samalle alueelle. Tuulivoimalaa ei voi rakentaa vanhoihin perustuksiin, sillä uudet voimalat vaativat omien mittojensa mukaisesti rakennetut perustukset ja lujuuslaskelmat on mitoitettu tietylle elinkaarelle ja rasitukselle. Uusimpien perustusten on esitetty kestävän noin 50 vuotta. Jos perustuksia ei pureta, Suomessa on tulevaisuudessa tuhansia betoni-teräsperustuksia ympäri metsiä. Tuulivoimaloiden rakentaminen ja huoltotiet vaativat huomattavasti tavanomaista metsäautotietä paksumman ja leveämmän murskekerroksen riittävän kantavuuden saavuttamiseksi. Raskas liikenne ja paksu murskekerros voivat heikentää maan vesitaloutta ja estää puiden terveen kasvun.
Suomen on tärkeä arvioida energiapolitiikkansa kokonaisvaikutukset
TUULIVOIMARAKENTAMINEN ja sen aiheuttama metsäkato ja hiilinielujen pysyvä häviäminen aiheuttavat erittäin merkittäviä suoria kustannuksia yhteiskunnalle ja maanomistajille. Rakentamisen ja luonnon pirstaloitumisen suorat ja epäsuorat luontovaikutukset ovat mittaamattomat. Lainsäädännön ja tuulivoimarakentamista ohjaavan ohjeistuksen ajantasaistamisen ohella Suomen onkin tärkeätä arvioida kokonaisvaltaisesti tuulivoimarakentamisen sijoittamista ja valtakunnallista mittaluokkaa. Myös maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman mukaan Ympäristöministeriöllä on velvoite vähentää metsänraivausta rakennetuksi maaksi. Mittava metsään rakentaminen ei ole kestävää.
Riikka Rajalahti
MMT, Multia-Jyväskylä 21.2.2023
