ELÄINLÄÄKÄRI Ansa Nummijärvi oli tullut lenkiltä puolisonsa ja koirien kanssa. Hän oli ruokkinut hevoset, joita tallissa on kaksi kuten kissojakin. Miehen kotitilalla Ullavassa on vielä neljä hevosta, joten nelijalkaisia perheellä riittää. Tamperelainen Nummijärvi asettui työpaikan saatuaan Lappajärvelle vuonna 1999. Hänellä on vastaanotto Lappajärvellä ja perjantaisin Vimpelissä.
Työtä ei tehdä vain kahdeksasta neljään. Aamukahdeksasta yhdeksään on puhelinaika. Vastaanotolla käy nelijalkaisia kissoista kilpikonniin koiria, hamstereita ja marsuja unohtamatta. Joskus tutkittavaksi on tuotu villieläimiäkin. Suureläinten kotikäynnit tehdään aamupäivällä ja iltapäivällä tulevat vaikkapa kissat hammaskiven poistoon tai koirat kastroitaviksi.
Vastaanottotyön lisäksi Nummijärvi tekee joka viides arki-ilta ja joka viides viikonloppu päivystyksen perjantaista maanantaihin. Lappajärvi kuuluu Seinäjoen ympäristöterveydenhuoltoon, johon Etelä-Pohjanmaalla kuuluu kolme aluetta.
Kaikki eteen tuleva pitää hoitaa virka-ajoista riippumatta. Paljon tulee ajamista, ja tiet ovat välillä aika erikoisessa kunnossa niin ettei eteensä näe. Ajoa tulee jopa 70 kilometriä yhteen suuntaan auraamattomalla tiellä yön pimeydessä auttamaan sairastunutta lehmää.
Monipuolista työtä
ELÄINLÄÄKÄRIN työhön kuuluvat myös suureläimet, joita ovat naudat, hevoset, lampaat, vuohet ja siat.
–Tykkään työstäni ja asiakkaista Lappajärvellä ja Vimpelissä. On rikkaus, että välillä pääsee navettaan. Harmaita hiuksia aiheuttavat sairaalatason hoitoa tarvitsevat pieneläinpotilaat päivystysaikaan. Yksin eläinlääkäri kun ei ihmeisiin pysty vaikka haluaisikin auttaa, sanoo Nummijärvi.
Nummijärvi sanoo, että parasta työssä on vaihtelevuus. Hän pitää eläimistä ja kohtaamiset ihmisten kanssa ovat kivoja. Kahta samanlaista päivää tässä työssä ei ole.
Irtipäästämisen vaikeus
Murheelliseksi tekevät ikääntyneet eläimet, joiden kunto on jo huono, mutta omistaja ei raaskisi päästää irti.
–Omistaja haluaisi, että eläin saisi kuolla kotona nukkuessaan. Ihmisen vastuulla on kuitenkin huolehtia eläimestä niin, että sen ei tarvitse kärsiä, pohdiskelee Nummijärvi.
Unettomia öitä ja stressiä
PERHEEN neljästä lapsesta kotona on enää nuorin, joka on kesällä menossa armeijaan.
–Työtä on paljon ja uni ei tässä iässä tule samalla tavalla, jos puhelin soi yöllä. Stressiä on enemmän. Kerran kotiin tullessa unohduin kuuntelemaan autossa äänikirjaa, joka oli jännittävässä paikassa. Poika ilmestyi auton luo ihmettelemään, mikä on, katsoi minua ja totesi: Äiti, sä oot ihan Klonkun näköinen. Silmäpussit olivat varmaan sen kokoiset, muistelee Nummijärvi huvittuneena.
Aino Alppinen
