ME kutsumme häntä tuhlaajapojaksi. Kukaan ei tarkkaan tiedä hänen oikeaa nimeään. Vaikka aikaa on kulunut paljon, hänen elämänsä yhä koskettaa tämän päivän ihmistä. Ovatpa monet jopa löytäneet itsensä tuhlaajapojan paikalta.
Kärsimätön nuori mies menee isänsä puheille ja vaatii osaansa perinnöstä. Saatuaan sen, hän matkustaa pois kaukaiseen maahan. Luukas kirjoittaa, kuinka tuhlaajapoika elää siellä irstaasti ja kuluttaa kaiken omaisuutensa. Kun seinä tulee lopulta vastaan, hän menee itseensä ja päättää palata takaisin kotiin. Moni voisi todistaa, että itseensä menemisen matka voi olla yllättävän pitkä. Armon portista ei myöskään käydä sisälle rehvastellen.” Isä minä olen tehnyt syntiä Jumalaa ja sinua vastaan.” Kohta puetaan juhlavaatteita armahdetun ylle riemulaulun ja soiton kaikuessa. Tämä on sitä armon evankeliumia. Katuva saa syntinsä anteeksi. Koska Kristus on maksanut meidän edestämme koko hinnan, me otamme pelastuksen vastaan yksin Jumalan armon ja rakkauden lahjana.
TUHLAAJAPOJALLA oli myös vanhempi veli. Tämä ei lainkaan pitänyt siitä, millä tavalla isä käyttäytyi poikaansa kohtaan. Hänellä oli selvä mielipide asiasta. Kotiin palannut tuhlaaja ei missään tapauksessa ansainnut juhlia. Synnintekijää kohdeltiin liian helläkätisesti. Hänen mielestään armo piti ansaita. Hän oli sentään kunnon kansalainen. Isän olisi pitänyt järjestää juhlat hänelle. Vanhemmalla veljellä ei ollut mitään halua ottaa osaa tuhlaajapojan juhlaan. Veljensä mielen muutoskaan ei merkinnyt hänelle mitään.
Uskon, että kukaan ei haluaisi samaistua tuhlaajapojan vanhempaan veljeen. Me voimme olla yhtä lailla kovia ja vaativia lähimmäistä kohtaan, mutta samalla katsella sormiemme läpi omia tekojamme. ”Ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä ”(Lk 6:42).
Kateus, viha, anteeksiantamattomuus, ylpeys ja pahanpuhuminen nousevat samasta lähteestä kuin tuhlaajapojan harjoittamat julkisynnit. Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla (Rm. 3:23). Kaikilla meillä on sama tarve anteeksiantamukseen niin kuin oli tuhlaajapojalla. Kun tämän ymmärtää, se muokkaa meidän asenteitamme armollisemmaksi toisia kohtaan.
Tuhlaajapoika pääsi sisälle, vanhempi veli jäi ulos. Tahdomme mieluummin samaistua tuhlaajapoikaan ja käydä Vapahtajamme avaamasta armon portista sisälle juhlaan. Tavataan siellä!
Markku Tuomaala
