ASTUN Uittomieskämpän ovesta sisään ja minut toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi. Kunnioitettavat 50 vuotta Lions Clubiin kuulunut, Evijärvi-Seuran ja Järviseutu-Seuran monipuolinen puuhamies Heikki Valijoki, 83, on saapunut paikalle hyvissä ajoin laittamaan takkaan valkean ja kattamaan kahvipöydän. Istahdan takkatulen lämpöön ja tarinoiden ääreen paikassa, jonka seinien pystytykseen on jokainen talkoolainen Heikin pyynnöstä antanut sisimmästään pienen murusen.
–Liekö siinä syy siihen rauhaan, jota täällä olevat monesti kertovat kokeneensa, pohtii Valijoki.
Hyvässä hengessä talkootöillä noussut Uittomieskämppä on hankkeena ollut Valijoelle sydämen asia. Keskustelussa välittyy pohjaton kunnioitus esi-isiemme ja äitiemme kovaa työtä kohtaan.
–Ensin olivat miehet sodassa ja sen jälkeen piti tehdä kovasti töitä, että saatiin perheelle elanto ja sotakorvaukset maksettua. Monta tarinaa olen kuullut noista kovista ajoista. Meidän velvollisuutemme on nyt kunnioittaa heidän tekemäänsä työtä ja se ei tapahdu kuin tekemällä ja kertomalla. On erityisen hienoa saada puhua alueen historiasta koululaisille. He kuuntelevat tarkasti ja kyselevät hyviä kysymyksiä aiheesta. Olen sitä mieltä, että ilman juuria ei ole elämää. Jos et tunne menneisyyttäsi, et myöskään tunne tulevaisuutta. Meidän hyvinvointimme on jätkän selkänahasta revitty. Kun tietää sen, osaa arvostaa kaikkea enemmän, sanoo Valijoki.
HÄN kertoo, että monenlaista työvaihetta on ollut, ennen kuin Uittomieskämpän suhteen on päästy tähän vaiheeseen. Hankerahoitukseen saatiin Leader Aisaparilta päätös vuonna 2017, sen jälkeen alkoi alueen raivaus. Viimeisimpänä on saatu alueelle sähkö. Tämän vuoden osalta varauskirja täyttyy kovaa vauhtia, matkailijoita riittää ympäri Suomea ja alue kiinnostaa ulkomaita myöten. Tukkijätkän tarina ei pääse unohtumaan.
–Kyllä minä koko sielullani nautin siitä, kuinka kaikki on saatu toimimaan. En oo mikään häävi ukko, mutta oon kyllä väkitukko, nöyrällä tavalla, naurahtaa Valijoki.
Vaikka kilometrejä tulee tänä vuonna mittariin 84, ei Valijoki ehdi, eikä edes halua oloneuvokseksi ryhtyä. Työtä on paljon ja auttamisen halu on suuri.
–Olen elämäni varrella käynyt myös pimeän puolella. Korkeamman voiman väliintulon jälkeen suunta muuttui ja sain ikään kuin toisen elämän. Sen jälkeen on pohjavire ollut positiivinen. Kunnioitus ihmisiä ja kotiseutua kohtaan on suurta. Kaiken tämän äärellä saa olla hyvin nöyrä ja kiitollinen, hän sanoo hiljaa.
Päivät täyttyvät kaikennäköisestä puuhasta, mutta Valijoki kokee, että jokainen teko ja kohtaaminen antaa enemmän kuin ottaa. Vauhdikkaan kahdeksankymppisen aamu alkaa yleensä varhain ja kello 3.30 hän saattaa jo olla kiinteistöjä aurailemassa. Jos joku tarvitsee apua, Heikki on paikalla.
–Ajattelen, että meidän kaikkien velvollisuus on auttaa lähimmäistä, antaa pyyteetöntä apua, hän toteaa.
MONENLAISTA työtä tehneenä Valijoki kokee erityisen merkitykselliseksi ne vuodet, kun hän kulki Suomea päästä päähän äänentoistolaitteiden kanssa.
–Hulluimpana vuotena ajoin 136 800 kilometriä järjestämässä äänentoistoa tilaisuuksiin. 24 vuotta kaikkiaan tein sitä hommaa, oli kaikkea hautajaisista konsertteihin ja markkinoihin. Jos oli aikaa, kiersin vanhoja teitä, jotka meni kylien läpi. Noilla reissuilla näin paljon hienoja asioita ja mietin, voisimmeko me tehdä samoin ja sillä tavalla lisätä oman paikkakunnan viihtyvyyttä. Äänentoistoreissut veivät sellaisiin pöytiin, joihin en olisi muuten ehkä joutunut. Kaiken näköisten herrojen kanssa olen saanut ajatuksia vaihtaa, kertoo Valijoki.
Reissut poikivat Valijoen sanoin ”herätteitä” joita on toteutettu vuosien varrella useita, kuten esimerkiksi Ähtävänjoen muuttaminen melontareitistöksi.
–Kaikella tällä haluan tuoda ihmisille hyvää oloa ja sitä, että asukkaiden lisäksi myös matkailijat pääsisivät nauttimaan kauniista ympäristöstämme.
