EVIJÄRVEN Inankylästä maailmalle lähtenyt Keijo Koivukangas teki kuukautta vaille 31 vuoden virkauran eduskunnassa. Viimeisin nimike oli eduskunnan lainsäädäntöjohtaja. Yksi hänen tehtävistään oli istua eduskunnan täysistunnoissa puhemiehen korokkeella puhemiehen ja eduskunnan pääsihteerin kanssa.
Oikeustieteen kandidaatin tutkinto vei kauppa- ja teollisuusministeriöön, valtiovarainministeriöön ja vuonna 1982 eduskuntaan, missä Koivukangas toimi nuorempana sihteerinä, vanhempana sihteerinä ja lopulta lainsäädäntöjohtajana. Keskuskanslian päällikkönä hän työskenteli 20 vuoden ajan.
Keskuskanslia vastaa täysistuntojen toiminnasta ja eduskuntatyön suunnittelusta. Lainsäädäntöjohtaja huolehtii täysistuntojen päiväjärjestyksen laadinnasta, avustaa pääsihteeriä täysistuntoon liittyvissä valmistelu- ja täytäntöönpanotehtävissä sekä valvoo täysistunnon pöytäkirjojen ja lainsäädäntötyöhön liittyvien tilastojen ja rekisterien laadintaa. Keskuskansliassa oli töissä noin 70 henkeä.
Puhumme eduskunnan työskentelytavoista ennen ja nyt. Maailma on muuttunut ja eduskuntatyö sen myötä. Kun ennen saatettiin pitää hyvinkin pitkiä puheita, pitäydytään nykyään kahden, kolmen tai viiden minuutin puheenvuoroissa, sanoo Koivukangas.
–Poliittinen kulttuuri on muuttunut ja se heijastuu eduskunnan työhön. Ilokseni huomaan, että hallitusmuotoa, valtiopäiväjärjestystä ja työjärjestystä noudatetaan entiseen tapaan. Maan demokratia ja poliittiset käytännöt on rakennettu vakaalle pohjalle eikä niitä ole ollut tarvetta muutella. Tietotekniikan kehitys on tietenkin mullistanut työskentelyä myös eduskunnassa. Kun aloitin, oltiin sulkakynäkaudella, myhäilee entinen lainsäädäntöjohtaja. Toimintatavat ovat kehittyneet, mutta aina on menty eduskuntatyön toimintavarmuus edellä.
ELÄKKEELLE siirryttyään Koivukangas ei haikaile työpaikalleen. Hän sanoo, että meillä ministereiksi ja puhemiehiksi on valikoitunut parasta ketjua.
– Voi sanoa, että meillä on ollut hyvä herraonni.
Kysyn, kenet Koivukangas haluaisi mainita erityisen mieleenpainuvana yhteistyökumppanina.
–Kolme nimeä tulee mieleen. Riitta Uosukainen, Paavo Lipponen ja Mikko Pesälä, sanoo Koivukangas epäröimättä, mutta ei lähde erittelemään tai perustelemaan valintojaan.
Eläkkeellä Koivukankaan päiviin kuuluu pihatöitä, mökkeilyä Roineen rannalla ja lastenlasten harrastuksiin kuljettamista. Haastattelua seuraavana päivänä on lähtö Pyhätunturille hiihtämään. Evijärvelle tullaan vuosittain sisarustapaamiseen.
–Meitä on viisi sisarusta, ja tapaamme entisessä kotitalossa, jonka Olavi-veli on kunnostanut.
Mikä sitten on lainsäädäntöjohtajan mansikkapaikka Evijärvellä?
–On oikeastaan kaksi paikkaa. Ensimmäinen kohta on, kun lähestytään Evijärveä ja tulee Evijärven kunnan vaakuna näkyviin. Silloin tuntuu, että on perillä. Toinen on kotikylällä matka kansakoululta Koivuperälle. Kun panen silmät kiinni, voin luetella tien varren talot. Ensin on Posti-Antin talo, sitten Kirsilän Lempi, Veeran tupa, Alpertin tupa, Oivan tupa. Ainut näistä enää jäljellä oleva taitaa olla kaksikerroksinen Inankylän kansakoulu, muistelee Koivukangas.
Maraton-keskustelu EU:hun liittymisestä
LAINSÄÄDÄNTÖJOHTAJA Keijo Koivukangas muistelee, miten eduskunnassa marraskuussa 1994 käytiin neljän ja puolen vuorokauden tauoton jarrutuskeskustelu EU:hun liittymisestä. Sen mahdollisti Suomessa oleva kansanedustajan rajoittamaton puheoikeus.
Puhemiehet istuivat kahden tunnin vuoroissa koko pitkän työrupeaman seuraamassa puheita. Pöytäkirjatoimistolle maratonista aiheutui pahin rasitus, koska kaikki puheenvuorot tietenkin pöytäkirjattiin.
–Eläkkeellä olevat tulivat silloin talkoisiin, että saatiin työt hoidettua. Työhuoneen sohvalla kävin köllöttelemässä yösydännä.
Puhemaratonin aikana pidettiin myös pisin yksittäinen puheenvuoro. Se oli Vaihtoehto Suomelle -ryhmän Vesa Laukkasen 6 tuntia 38 minuuttia kestänyt puhe. Puhe ei ollut kirjasta lukemista ja oli hyvin jäsennelty ja järjestelmällinen. Toki siinä kerrattiin vanhoja asioita ja aiemmin mainituksi tulleita, muistelee Koivukangas.
Jarrutuskeskustelu oli niitä harvoja kertoja, kun eduskunnan täysistuntoon jonotettiin yötä päivää, sanoo Koivukangas.
–Jarrutuskeskustelu ajoittui pyhäinmiestenpäivän aikoihin. Kansanedustaja, pastori Alaranta teki ehdotuksen, että istunto keskeytettäisiin sunnuntaiaamuna kahdeksi tunniksi jumalanpalveluksen ajaksi. Näin myös tapahtui.
Lopputulema jarrutuskeskustelusta huolimatta oli se, että Suomi sittemmin liittyi Euroopan Unioniin. Tuo päätös oli varmasti yksi poliittisen päätöksenteon merkittävimmistä päätöksistä, pohdiskelee Koivukangas.
Aino Alppinen
