Kyläpäällikkönä tunnettu Korkia-aho on tallentanut kotikylänsä historiaa pitkältä ajalta; tallessa on kotitaloon ja sukuun liittyvää materiaalia sukupolvien takaa sekä uudempaa kylään liittyvää tietoutta laajojen leikekokoelmien muodossa.
Hän muistaa, kuinka Mäkelän ”Reeti” 1964 vaihtoi alaa läkkisepästä katto- ja seinäpelteihin ja pyysi kokoamaan rakennusporukan hallin pystytystä varten. Siitä alkoi Luoma-ahon tie teollisuuskeskittymäksi, jossa Mäkelän perheyritys yhä toimii ja jonka ympärille on kasvanut laaja palveluverkosto.
–Olen nähnyt maalaiskylän muuttuvan teollisuuskyläksi. Se on erikoinen, Suomen mittakaavassa lähes ainutlaatuinen ilmiö. Muistan ajan, jolloin täällä oli lehmiä ja maataloutta ainakin sadassa talossa, nyt ei ole yhtään lehmää koko entisen Luoma-ahon koulupiirin alueella. Nyt täällä on yli 400 teollista työpaikkaa ja täällä käydään töissä ympäristökunnista, aina Seinäjokea myöten.
VARSINAISEN elämäntyönsä Korkia-aho teki rakentajana. Sodan jälkeen nuorena miehenä hän oli mukana rakentamassa useita omakotitaloja kotikylälle. Myöhemmin hän toimi työnjohtajana ja vastaavana mestarina monissa isoissakin rakennushankkeissa, esimerkiksi Alajärven kaupungintaloa, virastotaloa, kantaravintolaa ja Kultakämmenen asumisyksikköä sekä Vimpelin Nelimarkan liiketaloa rakennettaessa. Kohteita löytyy myös esimerkiksi Vaasasta ja Kauhavalta.
–Ostin nuorena miehenä rakentajan kalenterin ja se on minulla vieläkin. Siinä on kaikki rakentamisessa tarvittu tieto.
Opintie jäi lahjakkuudesta huolimatta lyhyeksi, sillä nuorukaista tarvittiin kotitilalla.
LUOTTAMUSTEHTÄVÄT alkoivat parikymppisenä, vuonna 1951 nuorisoseuran puheenjohtajuudesta ja erilaisia toimia on kertynyt sen jälkeen lukuisia. Yksi merkittävimmistä on kylätoimikunnan puheenjohtajuus, jota Korkia-aho hoiti 25 vuotta. Luoma-ahon kyläseura myönsi hänelle kunniapuheenjohtajan arvonimen 2010 ja hän oli uuden johtokunnan mukana juhlistamassa Luoma-ahon valintaa Suomen kyläksi 2019.
Korkia-ahon ”vahtivuorolla” nuorisoseurantaloa kunnostettiin ja kylätoimintaa aktivoitiin. Sikajuoksut keräsivät jopa 5 000 hengen yleisön ja nostivat kylän julkisuuteen; yhteydenottoja tuli aina Lapin Kansasta saakka. Kylän pienen järven, Koiraspotin vesihiihtokilpailut 1988 toivat paikalle muun muassa Juha Miedon. Kylätoimikunnan suunnitelma Koiraspotin kunnostamisesta nytkähti eteenpäin ja toteutui Korkia-ahon soitettua ministerille. Hän oli mukana myös Hattukallion pururatahankkeessa ja hankki vuoden 1979 maanjäristyksen muistokiven kylätalon pihamaalle.
Kylätoimikunta oli mukana selvittämässä rivitalohanketta lisääntyvän teollisen työvoiman tarpeeseen. Korkia-aho toimi vastaavana työnjohtajana useissa rakennushankkeissa Luoma-aholla. Hän oli Reetin jälkeen tämän pojan Eskon luottomies, mitä tuli rakentamiseen ja kylän kehittämiseen.
Luottamustoimet ovat seuranneet usein harrastuksia. Niitä on kertynyt pesäpalloon, näytelmäpiiriin ja nuorisoseuraan, riistanhoitoon ja metsästykseen, aliupseeriliittoon ja sukututkimukseen liittyen. –10 vuotta elämästä meni kolmen Luoma-ahon kylä- ja sukukirjan kokoamiseen, olin kaikissa mukana.
Hänelle myönnettiin Hermannin arvonimi nuorisoseuratyöstä. Tärkeitä harrastuksia ovat olleet myös puutarhatyöt, käden taidot ja nikkarointi, veikkauspelit sekä Korsukuoro. –Olin mukana perustamassa kuoroa ja olen yhä toiminnassa mukana.
Korkia-ahon yhteydet Vimpeliin ovat vahvat. Hänen kotitalonsa on rakennettu 170 vuotta sitten Vimpelistä tulleen Matti Heikinpoika Storstangin toimesta.
Vaimo Anneli oli kotoisin Pokelasta. Yhteistä taivalta kertyi 70 vuotta ennen Annelin poismenoa. He tapasivat, kun näyttelivät päärooleja nuorisoseuran näytelmässä. Perheeseen syntyi kuusi lasta.
–Vinoilen heille, että ottavat minut pian iässä kiinni, Korkia-aho myhäilee.
Lastenlapsia on 16 ja neljännessä polvessakin kaksinumeroinen määrä. Korkia-aho viettää eläkepäiviään sukutalossa ja seuraa kylän elämänmenoa tarkkaan.
UUDEN kylätalon saamista Luoma-aholle Korkia-aho pitää merkittävänä. Hän ei voinut osallistua enää talkoisiin, sillä vakuutus ei korvaa yli 80-vuotiaiden tapaturmia.
–Vein sitten possuja ja kahvia työmaalle. Vaikka kuulin sanottavan, että tuo talo ei ikinä tule valmiiksi, kun talkoilla tehdään, ei siinä monta kuukautta mennyt. Kyläseuran naiset ja talkoissa ahkerasti käyneet eläkeläismiehet tekivät arvokkaan työn, siihen sitouduttiin ja hanke vietiin loppuun. Siitä haluan heitä lämpimästi kiittää.
