NIMIMERKKI Meikäläinen kirjoitti Vaasassa ilmestyneeseen Suupohjan työmies -lehteen 3. helmikuuta 1885 otsikolla ”Muistoon-panoja matkalta” seuraavia kuulumisia Kortesjärveltä:
”’Aatamin hauta’ Kauhawalla. Kun satut kulkemaan suoraan Kauhawalta Kortesjärwelle, niin kuulet kummallisia nimiä.
Jos haluat tietää missä siellä on ’Aatamin hauta’, niin kysy sitä Housupakan talossa; siellä saat wastauksen: ’Täällä se on ja aiwan likellä onkin’. Kysy: ’Onko todellakin Aatami tänne haudattu?’ Saat wastauksen: ’tottakai!’
Talojen nimet owat hywin kummallisia, sillä ne alkawat suomeksi ja päättywät ruotsiksi. Nimet lienewät jonkun muinaisajan puolisuomalaisen wirkamiehen keksimiä.
Maanwiljelys Kortesjärwen puolella on wielä hywin alkuperäisellä kannalla, sillä wähä tunnetaan siellä uudempia työkaluja ja niiden waikutusta.
Ewijärwellä kerrottiin, että Wimpelin raittiusseura on menemäisillään ‘plörösti’, sillä joukko sen jäseniä on hurjistunut kaupunkimatkalla juomaan ja mässäämään mitä hurjimmalla tawalla. Kertowatpa kemujen menneen niin pitkälle, että joku on sanotusta joukosta joutunut Waasan wankilaan. Ehkä olisi parempi, etteiwät semmoiset heittiöt menisi ollenkaan pilkkaamaan hywää tarkoitusta, kun eiwät kumminkaan woi sanaansa pitää, sillä ’wiimeinen willitys näyttää olewan pahempi’”.
SUOMENKIELISET sanomalehdet olivat 1800-luvun loppupuolelle asti pääsääntöisesti kannattamattomia, ja niitä tehtiinkin lähinnä kutsumuksesta ja sivutoimisesti. Esimerkiksi Suupohjan työmies, jossa yllä oleva kirjoitus julkaistiin, ilmestyi vain pari vuotta, 1883–85.
Sen takia lehdet elivätkin tällaisista niin kutsutuista paikalliskirjeistä, joiden kautta kurkistettiin paikallisyhteisöjen elämänmenoon. Niitä eivät kirjoittaneet toimittajat, vaan esimerkiksi papit, opettajat ja muut kirjoitustaitoiset ihmiset lähettivät niitä toimitukseen. He olivat lehdille kullanarvoisia. Kirjoitusten aiheina saattoi olla vaikka sää, sato tai kaikenlaiset sattumukset.
Ensimmäiset paikalliskirjeet ilmestyivät 1820-luvulla, ja vuosisadan puolivälissä lehdet olivat niitä pullollaan. Perinne jatkui pitkälle 1900-luvun puolelle.
Paikalliskirjeille syntyi tilaa lehtien palstoille siksikin, että ”Euroopan hulluna vuotena” 1848 kansa lähti kaduille monissa valtioissa. Vastatoimenpiteenä Suomessakin säädettiin tiukkoja sensuurilakeja, jotka kielsivät suomenkielisiltä sanomalehdiltä ulkomaanuutisten julkaisemisen sekä kirjoittelun muista kuin kristillisistä ja talouteen liittyvistä asioista. Paikalliskirjeet eivät useimmiten joutuneet sensuurin hampaisiin.
Tietokannasta löytyy 72 000 paikalliskirjettä
TAMPEREEN YLIOPISTON ja Kansalliskirjaston yhteishankkeessa jopa 72 000 tällaista paikalliskirjettä on nyt koottu Translocalis-nimiseen tietokantaan. Se löytyy tästä klikkaamalla.
Hankkeen rahoitti Alfred Kordelinin säätiö. Tietokantaa voi käydä selailemassa ilmaiseksi.
Esimerkiksi Kortesjärvi-hakusanalla löytyy 73 vanhaa lehtileikettä.
Kirjoituksia saattaa joutua hetken aikaa tavaamaan, sillä ne on kirjoitettu fraktuuralla. Niihin tarjotaan kyllä translitterointi nykyaakkosilla, mutta tämä vaikuttaa olevan tehty koneellisesti, minkä vuoksi osa kirjaimista on tulkittu väärin.
Lähde: Heikki Kokko: Suomenkielisen lehdistön paikalliskirjekulttuuria tallentava digitaalinen Translocalis-tietokanta. https://journal.fi/ennenjanyt/article/view/108930/63922
