Nopeinta virtaamien nousu oli Lapväärtin-Isojoella ja muissa Vaasan eteläpuolisissa jokilaaksoissa. Kasvaneet virtaamat saivat jokien jäät liikkeelle ja koskipaikat suliksi.
ELY-keskus seurasi jokien jäätilannetta maastokäyntien ja useiden riistakameroiden avulla. Lapväärtinjoella jääpato nosti vedenpintaa noin 90 sentillä, mutta se saatiin purettua niin, että vesi pääsi virtaaman padottavan alueen ohi. Myös Isojoella, Närpiössä ja Kruunupyyssä syntyi pitkähköjä jääkasaumia, joista ei kuitenkaan aiheutunut tulvariskiä.
Virtaamat poikkeuksellisen suuria
Jokien virtaamat nousivat tammikuun puolivälin jälkeen ajankohtaan nähden poikkeuksellisen suuriksi useissa joissa. Myös säännösteltyjen järvien pinnat nousivat selvästi. Lapuanjoen vesistöalueella Hirvijärven tekojärven ja Kuortaneenjärven vedenpinnat nousivat noin 25 senttiä ja Ähtävänjoella Lappajärven vedenpinta nousi noin 10 senttiä. Juoksutusten lisäyksissä pyrittiin huomioimaan alapuolisen jokialueen jäätilanne.
Sään viiletessä ja sateiden vähentyessä jokien virtaamat lähtivät laskusuuntaan tammikuun loppua kohti. Säännösteltyjä järviä alettiin tammikuun lopulla vähitellen laskea kohti kevättä, jotta seuraaville sulamisvesille saadaan tilaa.
Harvinainen talvitulva nosti vedenpinnat Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan joissa tulvalukemiin. Tämä näkyi vedenlaadussa: vesi sameutui ja kiintoainepitoisuudet nousivat. Myös fosforipitoisuudet olivat hyvin korkeita esimerkiksi Kyrönjoessa ja Lapuanjoessa. Keski-Pohjanmaalla virtaaman nousu jäi pienemmäksi ja Perhonjoen vedenlaatu vastasi paremmin talvikauden arvoja. Varsinaisia happamuusongelmia ei suuremmissa joissa havaittu ja mitatut pH-arvot olivat 5,5–6 välillä. Pienemmissä rannikon jokivesistöissä happamuustilanne on luultavasti ollut kuitenkin tätä huonompi.
Happitilanne hyvä
Happitilanne järvissä pysyi varsin hyvänä. Sulamisvesien vuoksi vedenpinta järvissä oli korkealla ja siten happivarastot olivat hyvät. Mikäli talvi pysyy lauhana ja jäät lähtevät aikaisin, ei isompia happiongelmia pitäisi olla odotettavissa.
Pohjavedenpinnat kääntyivät nousuun
Talvelle tyypillisen tapaan pohjavedenpinnat olivat tammikuun alussa laskusuunnassa. Poikkeuksellisen lämpimän kelin ja vesisateiden ansiosta pohjavesivarannot saivat täydennystä tammikuun puolessavälissä, ja pinnankorkeudet kääntyivät noususuuntaan. Varsinkin rannikolla roudan syvyys väheni ja maaperään pääsi suotautumaan enemmän sade- ja pintavettä. Valtakunnallisilla pohjaveden seuranta-asemilla pohjaveden pinnankorkeudet ovat pääosin ajankohdan keskiarvoissa tai hieman sen yläpuolella. Pohjavesi on ajankohtaan nähden poikkeuksellisen korkealla koko alueella.
