KORTESJÄRVEN katukuva muuttui vuodenvaihteessa, kun yli 20 vuoden ajan nälkäisiä ruokkinut Inkerin lounaskahvio lopetti. Kokonaan Inkeri Uusimäki ei kuitenkaan ole lyönyt lappua luukulle, vaan hän jatkaa vielä pitopalvelua.
68-vuotias Uusimäki pääsi eläkkeelle jo viisi vuotta sitten. Vaikka hän halusikin sen jälkeen jatkaa työntekoa, kävivät ravintolahommat lopulta liian raskaiksi.
Ovet olivat auki seitsemänä päivänä viikossa, ja viimeiset vuodet hän joutui tekemään lähes kaiken omin voimin.
–Sen takia jätin grilli- ja pitsapuolen pois jo muutama vuosi sitten, ja mulle jäi vain lounas ja pitopalvelu, hän kertoo. –Tällä iällä kuitenkin lounaspuolikin tuntui edelleen rankalta, joten nyt olen jättänyt vain tämän pitopalvelun, ettei tarvitse enää joka päivä lähteä töihin. Pitopalveluhommat painottuvat viikonloppuihin.
KYYJÄRVELLÄ syntynyt Uusimäki päätyi ravintolakoulun jälkeen töihin muun muassa Kauhavan Kantakievariin ja Lapuan Kantarellikseen eli nykyiseen Lapuahoviin.
Kortesjärvelle hän muutti vuonna 1984. Hänen entinen työkaverinsa, Kantakievarissa keittiömestarina ollut Lasse Mäkireinikka, oli ostanut paikkakunnalta Etappi-nimisen ravintolan ja rekrytoi sinne apuvoimia.
Uusimäki kokkasi vuosien ajan Etapissa, joka sijaitsi nykyisessä kirjastorakennuksessa, sekä omassa grillikioskissaan, joka oli ensin nuorisoseuran pihalla ja siirtyi myöhemmin sisätiloihin Etappiin.
–Ajattelin, että olen Kortesjärvellä vain yhden vuoden, mutta 39 vuotta täällä on vierähtänyt, hän muistelee.
Ennen pitkää hän myi grillinsä ravintolakoulusta valmistuneelle nuorelleparille, Tiina ja Jukka Kivenmäelle, ja jäi heille töihin.
–Kun Kivenmäet lopettivat, ajattelin, että mitähän nyt, Uusimäki muistelee. –Tämä nykyinen liikehuoneisto oli vapautunut, ja ajattelin, että voisin laittaa pystyyn semmoisen lounaskahvilan, jossa olisi myös grillituotteita ja pitsoja sekä pitopalvelua. Se oli vuonna 2000.
HAASTATTELUPÄIVÄNÄ ravintolan sulkemisesta ei ollut kulunut vielä täyttä kuukauttakaan. Uusimäen mieli oli haikea. Hän kertoi joutuneensa opettelemaan ajan viettämistä kotona.
–Olen tykännyt olla täällä Kortesjärvellä, vaikka silloin ensi alkuun ajattelinkin, että ei hyvänen aika, mihin minä olen tullut, hän naurahtaa.
Päätökseen jäädä vaikutti varmasti aikoinaan sekin, että hän törmäsi siellä nykyiseen mieheensä Valto Laaksoseen. Kortesjärveläislähtöinen Laaksonen oli palannut Ruotsista takaisin kotiseudulleen samoihin aikoihin kuin Uusimäki muutti sinne.
–Kohtalo se oli. Yhdessä ollaan taisteltu pian 40 vuotta.
Hänen ravintolassaan kävi säännöllisesti asiakkaita, jotka olivat tuttuja jo Etapin ajoilta.
–Kaikki täällä tiesivät toistensa perhesuhteet ja muut asiat. Mulla oli täällä todella hyviä ystäviä, hän kertoo.
REILUN kahden vuosikymmenen aikana Uusimäki on valmistanut tarjoilut paikkakunnan häihin, hautajaisiin, syntymäpäiviin, rippi- ja ylioppilasjuhliin ja muihin tilaisuuksiin.
–Aika monessa kodissa olen Kortesjärvellä käynyt.
Sitä hän ei vielä osaa sanoa, kauanko pitopalvelua vielä jatkuu.
–Pitää vain toivoa, että terveyttä piisaa. Kyllä mä tykkään tästä alasta. Se on mun elämäntyöni. Kiitän todella kaikkia asiakkaita, hän pohtii.
Jatkajaa lounaskahviolle hän ei edes yrittänyt etsiä.
–Mutta kyllä Kortesjärvellä lounaspaikka tarvitaan, ja toivotaan että sellainen löytyy, hän toteaa.
