Jokela on pitkän linjan kuvan tekijä, joka on hakenut vuoden ajan oppia Limingan kuvataidekoulusta 1991–92. Värioppi oli esimerkiksi asia, jota opeteltiin.
–1970-luvulla aloitin kansalaisopistolla. Lutrasin väreillä ja siitä se kehittyi. Oli hyvä opettaja, joka ymmärsi minua ja antoi minun värkätä maalien kanssa, sanoo öljyväreillä maalaava Maire Jokela.
Jokela kertoo, että välillä maalaamisessa on ollut pitkiäkin taukoja. Mies on ollut yksityisyrittäjä ja perheessä on kolme tytärtä. Taiteen tekemiselle ei aina ollut aikaa, kun teki sairaanhoitajana kolmivuorotyötä.
–Pitää olla sopiva elämäntilanne, kun maalaa ja päästä rauhassa tekemään. Onneksi minulla on mies, joka ymmärtää minua ja antaa tehdä rauhassa, kiittää Jokela puolisoaan.
Mistä kuvat tulevat, ihmettelen katsellessani TuuHetin seinille ripustettuja hyvin erilaisia öljyväritöitä.
–Tulee tarve maalata. Minä vaan menen värien ääreen. Jokainen taulu tulee sisimmästä. Aluksi tulee viivaa ja siihen rakentuu muotoa. Sitten alan nähdä, mitä siitä voisi tulla. Ei ole mieliaihetta enkä harrasta henkilöhahmoja enkä oikein asetelmiakaan. Maalaaminen on hyvä keino purkaa stressiä. Se on vissiin sitä luovuutta, pohdiskelee Jokela.
–Jokainen työ on omanlaisensa. En pystyisi tekemään samanlaista työtä uudelleen. Kun saan työn valmiiksi, on kuin hiljaa kulkisin eteenpäin. Kun maalaa omaa sisäistä tuntoa, se tulee nopeasti.
–Tykkään syksyn väreistä, ja luonto on syksyllä voimaannuttava. Vuodenaika ei vaikuta töiden värisyyksiin, lähinnä tuuli vaikutta, ja sitä kuuntelen koko ajan, kuvaa tekijä työprosessiaan.
Jokela on osallistunut vuosien varrella yhteisnäyttelyihin ja Lappajärven Kivitipussa on ollut yksityisnäyttely. Tämän näyttelyn työt valitsi TuuHetin Arja Paalasen veli Aatos Paalanen. Näyttely on avoinna kevään ajan ravintolan tiloissa sen aukioloaikoina.
Aino Alppinen
