KOTISEUTUNEUVOS Lauri Vuorisalmi, 88, toimi Järviseudun Sanomien päätoimittajana vuosina 1984–1993. Hän oli lehden kolmas päätoimittaja Fredrik Päällysahon ja F.E. Takalan jälkeen ja teki päätoimittajan työtä sivutoimisena, päätoimi oli Järviseudun kansalaisopiston rehtorin työ. Vuorisalmen ura oli varsin harvinaislaatuinen kahdella tavalla. Hän päätyi akateemiselle uralle poikkeuksellista väylää ja tuli kansalaisopiston rehtorin virkaan heti valmistuttuaan 1967, 33-vuotiaana. Hän oli samassa virassa eläköitymiseensä saakka.
Töysässä syntynyt Vuorisalmi innostui jo varhain kansantansseista ja hän päätyi mukaan Hakojärven nuorisoseuran toimintaan.
–Olin jäänyt kotitilalle saatuani 14-vuotiaana päästötodistuksen kansakoulusta ja vietin 10 vuotta maataloustöiden parissa. Aika nuorena minut valittiin nuorisoseuran johtokuntaan ja 22-vuotiaana puheenjohtajaksi. Aloin lukea nuorisoseuran hyllystä Santeri Alkion ja muiden tieteilijöiden kirjoja ja kiinnostuin niistä ajatuksista. Meitä oli kaksi veljestä ja kun veljeni palasi Helsingistä töistä kotitilalle, sanoin, että nyt minä lähden opiskelemaan.
Maisteriksi pääsy Vuorisalmen kansakoulutodistuksella ei olisi onnistunut, ellei hän olisi saanut nuorisoseuran puheenjohtajuuden ansiosta loistavia suosituksia Alkio-opistoon. Sieltä hän jatkoi sosionomiksi ja yhteiskuntatieteen maisteriksi.
Kotiseututyötä Evijärveltä käsin
Vuorijärvi perheineen houkuteltiin asumaan Evijärvelle ”kun Lappajärvellä on sentään iso ammattikoulu ja muuta”. Tuolloin Järviseudun kansalaisopistoon kuuluivat Evijärvi, Kortesjärvi, Lappajärvi ja Vimpeli.
–Järviseutu oli minulle ennalta melko tuntematonta, mutta se oli kuitenkin kuin kotona olemista.
Hänet kutsuttiin 1970-luvulla Järviseutu-seuran johtokuntaan ja F.E. Takala pyysi hänet seuraajakseen seuran sihteerinä. Takala myös halusi Vuorisalmen seuraajakseen päätoimittajan työhön.
–Tiedottaminen oli kansalaisopiston toiminnalle ensiarvoisen tärkeää ja lehden mukana tieto siitä, mitä opisto opetti ja mitä tapahtumia se järjesti, meni lehden mukana lähes jokaiseen talouteen. Kuitenkin kansalaisopiston, Järviseudun Sanomien ja Järviseutu-seuran toiminta sopivat hyvin yhteen.
Kotiseututyö vei paljon aikaa, sillä Vuorisalmi toimi myös Järviseutu-säätiön asiamiehenä, Järviseudun kulttuurivaliokunnan puheenjohtajana ja hänellä oli luottamustoimia myös maakunnassa Etelä-Pohjamaan kulttuurihallituksen puheenjohtajana ja Suomen kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan varapuheenjohtajana.
– Töitä oli paljon. Yhdessä vaiheessa minua nimitettiin Mr. Järviseuduksi. Evijärven lukion rehtori Antti Iho oli joskus mennyt opettajanhuoneeseen kahvitunnilla ja sanonut, että täytyypäs katsoa, kuinka monta kuvaa Vuorisalmen Laurista on tällä viikolla lehdessä. Silloin oli paljon tapahtumia ja kävi vieraita, joskus kirjoitin itse, joskus olin tapahtumia järjestämässä tai esiintymässä. Järjestin opistoaikanani kolme esiintymismatkaa Amerikkaan, siellä oli mukana näytelmäryhmiä ja kansantanssijoita.
Järviseudun historian kokoaminen oli pitkä prosessi
Vuorisalmi tarttui sihteeriksi tultuaan aiheeseen, josta oli seudulla pitkään puhuttu.
–Etenkin vanhemmat ihmiset toivoivat alueen historian kokoamista kansien väliin. Perustettiin Järviseudun historiatoimikunta, jonka sihteerinä sitten toimin. Kaikki alueen kunnat haluttiin mukaan toimintaan ja kokoamaan Järviseudun historiaa. Kaikki eivät millään olisi lähteneet mukaan, mutta kiersin sitten kaikki kunnat Soinia, Alajärveä ja Lehtimäkeä myöten, jotkut useampaankin kertaan. Sain teoksia kirjoittamaan maankuuluja kirjoittajia ja noin 20 vuoden aikana syntyi sitten kolmiosainen, hyvin laaja Järviseudun historia, jonka liikkeelle panevana voimana oli Järviseutu-seura. Mieleen on jäänyt erityisesti vierailu Ruotsin valtionarkistossa, mistä löytyi paljon materiaalia Järviseudun tapahtumista satojen vuosien ajalta.
–Joskus ihmiset ihmettelivät, miten jaksan niin paljon asioita tehdä, mutta ei viran hoidosta tullut koskaan valituksia ja niiltä vuosilta jäi hyvät muistot.
Vuorisalmi sai kotiseutuneuvoksen tittelin ennen eläköitymistään. Hilkka Lehto seurasi Vuorisalmea päätoimittajan tehtävässä.
–Olisi varmaankin ollut aihetta kirjoittaa muistelmateos, mutta se jäi vain tekemättä, kun oli paljon muuta työtä ja olin monessa mukana sen 30 vuotta, ettei jäänyt vapaa-aikaa. Eläkkeelle jäämisen jälkeen jotenkin olin siihen kynään ja paperiin niin kyllästynyt, että ajattelin, että vietän vapaa-aikaa.
Yhteydet Järviseudulle ovat yhä tiiviit
LAURI Vuorisalmi viettää eläkepäiviään Tampereella vaimonsa kanssa vielä hyväkuntoisena, ajaa autoa ja päivittäiset asioinnit hoituvat.
Järviseudulla vietetyistä yli 30 vuosikymmenestä jäi Vuorisalmelle hyvät muistot ja paljon ystäviä sekä tuttavia.
–Erittäin paljon olen käynyt jälkikäteen Järviseudulla, monet markkinat on käyty. Hyvien tuttujen luona käydään kyläilemässä ja etenkin vaimo ahkerasti soittelee tutuille ja minäkin saatan joskus. Harmittaa, etten päässyt viime vuonna lehden ja seuran juhliin, olin keväällä vähän huonossa kunnossa. Nykyisin vietämme kesät vapusta mikkelinpäivään Töysässä, missä teen kotiseututyötä ja talvet asumme täällä Tampereella, minne muutimme vaimoni jäätyä eläkkeelle. Tampere on hänen kotikaupunkinsa ja lapset asuivat silloin täällä.
Vuorisalmi lukee Järviseudun Sanomia yhä ja tilaa lehteä myös lapsilleen.
–Viime vuonnakin kysyin, luetteko, etten turhaan tilaa. Vaikka he asuvat Kajaanissa ja Tampereella, he pitävät lehteä yhä tärkeänä ja lukevat sitä. Itse luen tarkoin etenkin päätoimittajan kirjoituksen ja käyn lehden sisällön läpi, kaikkia elinkeinoelämän juttuja en kovin perusteellisesti lue. On mielenkiintoista seurata, mitä Järviseudulla tapahtuu ja erityisesti kulttuurisivuja ja kunnallispolitiikkaakin. Lehti tulee yleensä loppuviikosta, mutta kaikki uutiset ovat minulle uusia, sillä en niitä mistään muualta näe.
Vuorisalmi oli aikoinaan ahkera matkustelija, opisto järjesti kulttuurimatkoja eri puolille Eurooppaa ja matkustelu jatkui myöhemmin Viron suuntaan kylpylöimään, samoin Venäjälle, Mustanmeren rannoille.
–80-vuotiaana lopetin ulkomaanmatkailun, mutta kotimaassa reissaamme kyllä. Helmikuussa menemme junalla Rovaniemelle katsomaan sikäläistä kulttuurielämää Timo Hannilan luokse, joka aikoinaan valittiin kanssani samaan aikaan Alkio-opistoon suositusten perusteella.
Arki sujuu mukavasti lukien historiaa, käyden kulttuuririennoissa sekä Keskusta-puolueen kokoontumisissa. –Ehtii silti pitkästyäkin, kun työaikoina oli päivätyö ja iltatyö, nyt ehtii istua sisällä ja katsoa televisiota. Menemme keväällä taas Töysään, jos ei mitään erikoista tapahdu.
