PELTOLAN Martta sai viisivuotiaana isältään Eeliltä syntymäpäivälahjaksi haitarin. Alajärven Sissalassa, Alajoen talossa varttunut Martta oli innokas soittaja.
–Isä kertoi hänelle, miten tahdit menivät eri musiikin lajeissa ja absoluuttisen sävelkorvan omannut tyttö opiskeli ensimmäiseksi sinnikkäällä työllä Emma-valssin, kertoo Rantamäen Marttana (1930–2015) monelle tutuksi tulleen soittajan ja säveltäjän tytär Anna-Liisa Finnilä, joka esittää äitinsä tuotantoa edelleen erilaisissa musiikkitapahtumissa Rantamäen nimellä.
–Hän oppi kuuntelemalla ja tienasi taskurahaa soittamalla kesäisin uittomiehille, rahan hän antoi omalle äidilleen, koska isänsä kuoli jo äidin ollessa vasta 7-vuotias. 9-vuotiaana soitti jo ensimmäiset häät lainahaitarilla. Äiti esiintyi myös ”kielletyissä” iltamissa sota-aikana, kun ei tansseja saanut pitää. Itse Viljo Vesterinen pyysi häntä soittamaan keikoilleen, mutta hän ei kuitenkaan lähtenyt.
Saukonkylän maamiesseuran soitoissa Martta tapasi kuortanelaisen Rantamäen Oton, joka oli 15-vuotiaana päättänyt oppia soittamaan haitaria, ja oppi. Nuoripari viljeli Alajoen taloa ja Otto teki sekatyömiehen töitä. Perheeseen syntyi kuusi lasta; Ritva, Juhani, Pekka, Margit, Liisa (tässä jutussa Anna-Liisa) ja Merja, ja musiikki jäi hetkeksi.
–En muista, että meillä olisi soitettu haitaria, mutta äiti lauloi paljon, esimerkiksi lehmille, ja me lapset leikimme esiintymistä käyttäen sähkölamppua mikrofonina.
MARTTA sävelsi elämänsä aikana yli 300 kappaletta, joista on äänitteille tallennettu noin 100. Hän aloitti varsinaisen musiikillisen uransa 1975 lasten vartuttua, saadessaan oman haitarin. Kappaleita alkoi syntyä aivan itsestään.
–Romanttisia, mollivoittoisia laulelmia, kuvailee Anna-Liisa.
–Hän oli itseoppinut säveltäjä ja sanoittaja, jonka pää oli jatkuvasti täynnä musiikkia. Lauluja syntyi myös ajankohtaisista aiheista, kuten Lappajärven patoamisen innostamana Niskan sillalla ja pesäpallopelistä. Vaalit innoittivat vaalivalssin laatimiseen. Hän teki lauluja myös tilaustöinä. Aluksi hän nauhoitti kappaleet kasetille ja teetti nuotintamisen muilla, kunnes pääsi nuotintamiskurssille. Apurahojen saamisen hän koki hankalaksi, mutta sai kuitenkin Järviseutu-seuralta avustuksen 1995 kasetin valmistamiseen, mistä kiitokseksi kirjoitti runon. Myöhemmin hän julkaisi nuottikirjat Sanoin ja sävelin (kolme osaa) ja Anna-Liisa vastasi Ollaan suomalaisii ja Muistojen taikaa -nuottikirjojen julkaisusta.
Tytär Merja Rantamäki nousi 1970-luvulla musiikkikansan suosioon. –Merjan ensimmäisellä levyllä olivat äidin säveltämät Muistoja Alajoelta ja Rahatonta onnea.
Myös Anna-Liisa ja Margit esiintyivät paljon duona ja levyttivät 1978 ensimmäisen kerran. –Olimme joskus Merjankin keikoilla taustalaulajina. Lasten syntymien myötä esiintymiset jäivät taka-alalle, olemme molemmat perhekeskeisiä, mutta laulu on ollut aina jollakin tavalla osa elämää. Vuodesta 1988 alkaen esitimme triona kolmiäänisesti äidin lauluja, joista televisiossakin Muistojen seurantalon.
Rantamäen perheyhtye musisoi 1985 lähtien Kaustisen Festivaaleilla, Speleissä ja muuallakin vuoteen 2014 hieman erilaisin kokoonpanoin, mutta 90-luvun lopulla laulun osuus jäi yksin Anna-Liisalle.
–Äidin lauluja on viidellä cd-levyllä, lisäksi kahdella sinkulla, joilla lauloimme Margitin kanssa, sekä White Angels -triomme Rakasta, kärsi ja unhoita -kasetilla.
RANTAMÄEN pariskunta esiintyi paljon 1980- ja 90-luvuilla, muun muassa Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla, Speleissä, Alajärven kunnan rakennuttaman nahoituskeskuksen harjannostajaisissa, Järviseutu-viikon konserteissa Alajärvellä ja Evijärvellä sekä Alajärvi-kuoron säestäjinä Järviseudulla ja pitkin Suomea. Kuoro ilmoitti heidät Tuttu juttu -ohjelmaan 2000 ja kuorolaiset olivat yleisössä.
Kuorossa lauloi silloin Anna-Liisakin, ja kuoro äänitti 1995 Martan laulun Suvituulen viestin sekä esitti Juhannusvalssia.
Martan musiikkia juhlistettiin Musiikkia koko elämä -konsertissa Alajärvellä 1994 ja samana vuonna hän sai Oton kanssa Alajärven kulttuuripalkinnon. 2001 Martta sai Kansanmusiikkiliiton hopeisen ansiomerkin.
–Margit teki vanhempiemme kanssa keikkoja eläkeläisten iltatansseissa ja Martta ja Otto säestivät myös tanhuryhmiä.
–Isä menehtyi 2011, hän soitti ja lauloi vielä viimeisellä viikollaankin Pihakoivua, josta niin kovasti piti, kun nostin hänelle haitarin syliin. Hän myös kannusti ja toteuttamaan Muistojen taikaa -levyn viime päivinään.
Isänsä kuoleman jälkeen Anna-Liisa muutti äitinsä luo auttamaan askareissa ja sai seurata laulujen tekoa aitiopaikalta. –Usein äiti pyysi minua laulamaan niitä heti tuoreeltaan. Silloin syntyi myös Rakkauden voima. Viimeiseksi yhteiseksi keikaksi jäi Lokakuun loiskeet Lappajärvellä 2014, joilla esitettiin hänen parin viikon ikäinen melankolinen laulunsa Joutsenten lento, josta kuvastuu kaipuu miehensä luo.
Martta menehtyi 2015. –Äiti ei ollut kovin kunnianhimoinen, hän oli nöyrä. Enempi arvostus olisi varmasti ollut hyvästä. Kuitenkin esimerkiksi Toivo Kärki arvosti äitiä säveltäjänä. Moni ajatteli, että isä on se, joka säveltää. Isä kuitenkin opetteli kaikki äidin kappaleet.
ANNA-LIISA haluaa pitää yllä äitinsä muistoa ja tämän tuotantoa. Se elää ainakin keikoilla, joilla hän äitinsä lauluja laulaa; viime vuonna hän oli mukana esimerkiksi Lokakuun Loiskeissa.
–Tilanteet, joista äiti teki lauluja, tuntuvat omakohtaisilta monille muillekin. Siitäkin tykkään, ettei hänen lauluissaan ole niin paljon toistoa kuin yleensä on kappaleissa.
–Olisi kiva laulattaa ihmisiä näillä lauluilla, laulaminen on terapiaa kaikissa muodoissaan. Kyllä näitä lauluja voi tanssiyleisöllekin laulaa, jos vain löytyisi soittajia, pitää kuulostella. Konsertin pitämiseenkin on tullut pyyntöjä, mutta sekin on soittajien löytymisestä kiinni. Valinnan varaa lauluissa kyllä riittäisi!
–Olen ajatellut teettää vielä nuottikirjat lopuille tallenteille.
Mikä sitten on tyttärelle äidin lauluista rakkain? –Vaikea sanoa, se riippuu mielentilasta. Kaikissa on jotain kaunista ja koskettavaa. Suvituulen viestiin ihastuin, Jäähyväiset kesälle on kaunis myös, Elämää muistellen oli hyvin tärkeä silloin kun sitä levytimme. Rakkauden voima on ehkä suosikkini, se on mahtava, kuinka äiti onkin onnistunut luomaan siihen sellaisen tunnelman.
Suvussa musiikilla on edelleen tärkeä merkitys, kolmannessa polvessa moni on ansainnut elantoaan musiikilla ja musikaalisuutta on neljännessäkin polvessa.
