En muistanut, mutta aloin käydä läpi äitini keräämiä lehtileikkeitä, kertoo Vimpelin Viitaniemessä asuva Kaisa Alanen. Hänen pelimanniveljensä Heikki Viitaniemi menehtyi viime vuonna.
Veljensä muistosanoissa Kaisa Alanen totesi, että ”Luoja on antanut suuren lahjan näille rannoille, musiikin. Kylässä kaikki lauloivat työtä tehdessä ja omaksi iloksi, illalla kylän nuori väki kokoontui, ja aina joku aloitti laulun, johon kaikki yhtyivät. Melkein kaikissa taloissa oli viulu tai kantele. Harmooneja hankittiin ahkerasti 1950-luvulla. Niin meille kuin naapureillekin.”
–Olen itse nukkunut kanteleen soittoon monena iltana ja myöhemmin, kun pelimannit harjoittelivat kotonani, sai odotella, että he lähtivät kotiinsa ennen kuin pääsi nukkumaan. Lapsuudessani laulu ja musiikki kuuluivat luonnollisena osana arkielämään, työtä tehdessä laulettiin navetalla, pellolla ja joskus tuvassakin. Melkein kaikki meidän kylän nuoret kuuluivat Pokelan sekakuoroon. Uusia lauluja harjoiteltiin ahkerasti ennen illan kuoroharjoituksia. Siitä tiesi, että kesä on alkanut, kun naapurin Yrjö muutti viulunsa kanssa kesäkämppäänsä luhtiaitan vintille, ja pian kiiri pihamaalla ”Oi Joosef, Joosef”n sävelet. Nuorta väkeä tuli paikalle naapuri kylistä Pyhälahdesta ja Isostaniemestä (Isoniemestä) ja pian joku aloitti laulun, johon kaikki voivat yhtyä. Kauniina kesäiltana menivät nuoret joskus veneillä Pikkusaareen, jossa laulu jatkui, Alanen muistelee.
Isä ja naapurin Aati olivat soittaneet viulua nuoresta pojasta lähtien, setäni Antin säestäessä heitä kanteleella. Sillä porukalla he olivat soittaneet monet tanssit jo ennen sota-aikaa.
–Kun muutimme vanhempieni rakentamaan taloon 1953, Linnan Reino Pyhälahdesta alkoi käydä meillä viulunsa kanssa, vähän soittelemassa. Porukkaan löysi tiensä myös Luoma-ahon Antti Luoma-aholta, haitarinsa kanssa 1950-luvun puolivälin maissa kanteleen jäädessä vähitellen sivuun.
Katajan Veikko tuli mukaan laulusolistiksi bassoviuluineen. Ja näin oli Pyhälahden pelimannit kasassa.Tämä porukka sai kutsun ensimmäisille Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleille 1968. Eteläpohjalaiset Spelit aloitettiin Kauhajoella 1972, myös sinne Pyhälahden pelimannit osallistuivat ja herättivät maakunnassa kummastusta tarkalla rytmillä.
Kansalaisopistolta tuli isälle pyyntö 1969 perustaa ja ottaa vastuulleen pelimanniryhmä ja näin Pyhälahden Pelimannien laajentuessa entisestään nimeksi otettiin Järviseudun Pelimannit. Laajenemisen jälkeen mukaan tulivat Itäkylästä Viinamäen Martti ja Martti, sekä Urmas Viinamäki.
Kaisan kokoelmasta löytyy lehtileike vuodelta 1971, jossa Matti Viitaniemi, Reino Linna ja Antti Luoma-aho olivat Helsingin eteläpohjalaisten vieraana Ostro-Bothnialla. Mukana samalla esiintymismatkalla olivat myös Vimpelin Väinämöinen, Kivisen Eeli ja Mieslaulajat. Kuntavierailuja pääkaupunkiseudulle tehtiin useampaankin kertaan muutaman vuoden välein. Vimpelillä, kun oli hyvät asiamiehet osakunnan piirissä ja esiintymisistä tykättiin.
Pelimannit esiintyivät usein myös Vientikunta Munan järjestämillä kesäjuhlilla. Kysyntää oli monien muidenkin yritysten juhlissa, kuten Paavo Rannila Oy:n uuden tehdashallin avajaisissa 1989. Vimpeliin avattiin kantakrouvi, joka oli alkuvuosinaan myös pelimannien esiintymispaikka.
–Itse he arvostivat eniten esiintymistään Finlandia-talolla järjestetyllä Samuelin Poloneesissa 12.3.1978.
-1970-80-luvuilla, kun maakunnasta alettiin tehdä Ruotsiin matkoja Uumajan, pelimannit olivat usein myös ruotsinlaivalla esiintymässä. Kerran laiva jäi paluumatkalla ahtojäihin. Kotiintulo viipyi ja viipyi. Miehet kyllä soittivat laivalla, mutta eivät soittaneet kotiin, kun ei silloin ollut vielä kännyköitä – maakuntauutisista kotiväki sai kuulla, että siellä he ovat jäiden keskellä jumissa. Talviaikoina miehet ehtivät hyvin käydä laivakeikoilla, kun peltotyöt odottivat kevättä, Kaisa muistelee.
Musiikki elää Lappajärven rannoilla
JÄRVISEUDUN Pelimannit jatkaa edelleen Järvilakeuden kansalaisopiston alaisuudessa.
–Kokoonpanoissa oli pitkän mukana myös tämmääjänä soittanut naapurimme mestaripelimanni Aukusti Viitaniemi.
Pyhälahden soittoniekat ovat vaienneet.
–Surullista, että spontaani yhdessä soittaminen on loppunut. Soittajia kyllä löytyy vielä, mutta useimmat heistä eivät esiinny julkisesti.
Lue aiheesta lisää Järviseudun Sanomien printtilehdestä keskiviikkona 11.1. ja digistä jo 10.1. klo 16 alkaen.
