”Vain hevosia ei ole myyty eikä viinaa poltettu”
Suvi Hosionaho
JÄRVISEUTU-SEURAN ja Järviseudun Sanomien 60-vuotisjuhlaa vietettiin Kivitipussa Lappajärvellä 3. toukokuuta. Paikalle kerääntyi noin 80 kotiseututoimijaa sekä yhteistyökumppaneiden edustajia.
–Paljon on matkan varrella tapahtunut, mutta Järviseutu-seuran työssä näkyy määrätietoinen kotiseututyön vaaliminen ja kehittäminen, rakkaus kotiseutuun, totesi seuran puheenjohtaja Tuija Matintupa tervehdyssanoissaan.
Juhlapuheen piti Kotiseutuliiton puheenjohtaja, professori Janne Vilkuna. Kotiseutuliiton myöntämä kultainen ansiomerkki myönnettiin Eero Ahvenniemelle, Mauri Jokelalle, Päivi Kultalahdelle, Marita Mattilalle, Mauno Puotiselle, Martti Sunnarille, Hannu Takalalle, Riitta Tähtiselle sekä hopeinen ansiomerkki Kirsti Kivelälle. Juhlassa musiikkia esittivät Järviseudun pelimannit.
Järviseudun Mediatalo Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja Järviseutu-seuran hallituksen jäsen Hannu Takala kertoi puheenvuorossaan juhlapäiväänsä viettävien toimijoiden historiasta.
–Seura on ollut tavalla tai toisella mukana lähes kaikessa, mitä Järviseudulla on tapahtunut. Ainoa, mitä ei olla tehty, on että hevosia ei olla myyty eikä viinaa poltettu. Valtakunnalliset kotiseutupäivät 1992 olivat yksi suurimpia voimainkoitoksiamme. 2000-luvulla seura on ollut voimakkaasti useissa eri hankkeissa mukana. Seuran Järviseutu-säätiö tukee vuosittain alueen kulttuuritoimintaa.
Seuran ja lehden vaiheet ovat tulleet hänelle entistäkin tutummaksi viime vuonna, jolloin hän kirjoitti historiikin Järviseutu-seura 1961–2021 – 60 vuotta järviseutulaista kotiseutu- ja kulttuuritoimintaa. Teos jatkuu siitä, mihin edellinen, 1991 ilmestynyt Heikki Junnilan kirjoittama 30-vuotishistoriikki loppui. Kirja on kunnianosoitus niille miehille ja naisille, jotka seuran perustivat ja mahdollistavat sen synnyn.
Hän taustoitti puheessaan Järviseudun alueen kotiseututoiminnan historiaa. Väinö Tuomaala oli järviseutulaisen kotiseututyön perustaja, otti asiakseen pitäjäseurojen perustamisen kuntiin. Ne perustettiinkin kuntiin 1940–1950-lukujen taitteessa ja ne puolestaan perustivat Järviseutu-seuran, joka toimi ensin Järviseutu-toimikuntana.
Maaliskuussa 1962 seura päätti aloittaa Järviseudun Sanomien julkaisemisen. Lehti perustettiin Frans Takalan perustaman ja seitsemän vuoden ajan toimittaman Kotikunta-lehden jatkoksi. Ensimmäinen näytenumero jaettiin koteihin 11.10.1962. 1963 alusta lehti alkoi ilmestyä säännöllisesti.
2014 jäi historiaan merkittävänä merkkipaaluna, kun seuran omistuksessa ollut ja pääosan sen tuloista tuottanut Järviseudun Sanomat yhtiöitettiin Järviseudun Mediatalo Oy:ksi ja seura jatkoi aatteellisena yhdistyksenä.
–Vaikka olemmekin lehtenä nyt osakeyhtiö, tärkein tehtävämme on kotiseututyö, alueen ihmisten yhdistämien, kotiseuturakkaus – olemme edelleenkin kirje kotoa muualla asuville.
JUHLAN yhteydessä nautittiin Mauri Jokelan kotiseutuneuvoskahvit. Hannu Takala luki Tasavallan presidentin 11.12.2020 allekirjoittaman avoimen kirjeen ja luovutti sen Jokelalle.
–Tapauksen juhlistaminen siirtyi koronapandemian ja kokoontumisrajoitusten vuoksi, joten totesimme, että parempi kertarytinä kuin ainainen rutina, Jokela totesi.
–Haluan kiittää Järviseutu-seuraa ja muita osapuolia, jotka ovat minut jostain syystä katsoneet niin paljon ansioituneeksi, että ovat katsoneet minut sen hakemisen arvoiseksi. Tällä arvonimellähän on hyvin järviseutulaiset juuret.
Suomen ensimmäisen kotiseutuneuvoksen tittelin sai Väinö Tuomaala 1969. Sittemmin arvonimen on saanut 300 henkilöä.
JÄRVISEUTU-SEURAN hallituksen jäsen Heikki Valijoki totesi tilaisuuden lopuksi, että nelinkertainen juhla sai arvoisensa tilaisuuden. Hän esitti kiitoksensa tilaisuutta järjestämässä olleille, yleisölle ja kaikille seuraa sekä lehteä muistaneille.
–Tästä on hyvä lähteä eteenpäin.
Tilaisuudessa olleet Antti-Kalle Levijoki sekä Urpo Purola kokivat tilaisuudessa olleen aitoa kotiseutujuhlan henkeä ja tunnelmaa.
–Halusimme lämpimän ja kodikkaan tilaisuuden, tapahtuman järjestelyissä mukana ollut Purola totesi.
–Yllätys oli, että väkeä tuli näinkin hyvin. Kai se on osoitus siitä, että kotiseutuhenkeä on yhä. Ja musiikin esittäjät ansaitsevat enemmän kiitosta kuin annettiin.
Levijoki kertoi historian ystävänä nauttineensa historiaa luotaavista juhlapuheista. –Uuttakin tietoa tuli.
Tuore Järviseutu-seuran hallituksen jäsen näkee kotiseututyössä tärkeänä paitsi perinteiden vaalimisen, myös alueen tunnettavuuden parantamisen ja sitä kautta kasvavan kotiseuturakkauden lisäämisen.
–Se lisää tietoisuutta siitä, keitä me olemme.
”Paikallislehden julkaiseminen on mitä tärkeintä kotiseututyötä”
EI seura tai lehti sinänsä ole juhlimisen arvoinen, nehän ovat vain välineitä johonkin. Juhlimisen syy on se, mitä välineet ovat saaneet aikaan, totesi Kotiseutuliiton puheenjohtaja, professori Janne Vilkuna juhlassa.
–Järviseutu-seuran perustaminen oli älykästä, koska niin voitiin koota usean kotiseutuyhdistyksen voimavarat yhteen kotiseudun parhaaksi.
Vilkuna kertasi juhlapuheessaan niitä historian vaiheita, joiden kautta olemme Suomessa päätyneet nykyisen kaltaiseen yksilöiden vapauteen ja hyvinvointiin sekä kansalaisaktiivisuuteen. Suomessa ensimmäinen kotiseutuyhdistys perustettiin 1894 Lohjalle. 1940-luvulla, kun suojeluskunnat ja vastaavat yhdistykset lakkautettiin, haluttiin kansalaisten toimintaa ja aktiivisuutta kohdentaa epäpoliittiseen kotiseututyöhön. Kotiseutuyhdistyksiä perustettiin säilyttämään katoavaa kansanperinnettä. 1947 Järviseudulle perustettiin neljä kotiseutuseuraa ja kolme hieman myöhemmin.
Nykyaikainen kotiseututyö on Vilkunan mukaan kaikkea työtä, jota tehdään pyyteettömästi oman kotiseudun ja sen asukkaiden hyväksi.
–Paikallislehden julkaiseminen on mitä tärkeintä kotiseututyötä, koska lehtien sisällöt tulevat niin lähelle meitä, arkeamme ja juhlaamme. Paikallislehtien voima on siinä, että ne kertovat nimenomaan meistä ja niissä on runsaasti nimenomaan hyvistä asioista kertovia uutisia.
–Mielestäni kotiseututyöllä on edelleen kaksi perustehtävää, jotka luovat turvallisuutta: tallentaa menneisyyttä ja menneisyydeksi muuttuvaa nykyisyyttä kansalaisten itseymmärryksen rakennusaineeksi, toinen avainsana on kotouttaminen. Suurin osa meistä joutuu elämänsä aikana muuttamaan useasti. Kotouttamisessa paikallislehti on merkittävä väline, jonka avulla uutta kotiseutua voi ottaa haltuun. Se on myös hyvä tapa pysyä mukana kotiseuduksi kokemansa paikan kuulumisissa, vaikka asuu muualla.
