KORTESJÄRVEN nuorisoseuralla järjestettiin perjantaina 11. marraskuuta ensimmäistä kertaa Kaamos-musiikkitapahtuma. Tapahtuman ideana oli koota hieno kattaus lupaavia artisteja, joita ei valtavirrassa vielä tunneta, sekä panostaa tunnelmalliseen valaistukseen, joka toi piristystä pimeään iltaan.
Ovet aukesivat iltakahdeksalta, ja ensimmäisen tunnin ajan kuultiin DJ-musiikkia ennen kuin Martta Maa kipusi lavalle yhdeksän aikoihin. Tapahtuman kävijämäärä jäi valitettavasti pieneksi. Ensimmäisen kahden ja puolen tunnin aikana paikalla oli arviolta parikymmentä ihmistä. Osa vietti aikaa pihalla, joten tarkkaa määrää oli vaikea arvioida.
Vaikka yleisömenestykseksi Kaamosta ei voinut kutsua, saivat he, ketkä paikalle olivat tulleet, nauttia hyvästä musiikista. Myöskään bändejä ei pieneksi jäänyt yleisö tuntunut haittaavan, vaan he vetivät ammattilaisten elkein hienot show’t.
Folk-pop-duo Martta Maa esiintyi kauniisti ja heleästi, Who Stole the Lipstick puolestaan äärimmäisen ärhäkästi ja räkäisesti. Seinäjokisen Lipstickin esitys oli varmasti äänekkäin, energisin ja alkoholinkatkuisin, mitä Markissa on oman toimittajanurani aikana nähty. Jyväskyläläisen Martta Maan laulaja puolestaan kehotti yleisöä istahtamaan lattialle kuuntelemaan, kun yhtye kokeili uudenlaisia sovituksia kesällä julkaistulta Rajapintoja-EP:ltään.
Myöhemmin illalla esiintyivät vielä tamperelainen West African Business sekä paikallinen Elsewheres. Lähdin pois Lipstickin jälkeen, koska nukkumaanmenoaika tuli vastaan — mutta kuulemma West African Businessin psykedeelinen reggae sai tunnelman salissa suorastaan kesäiseksi, ja lähiaikoina uuden albumin julkaiseva Elsewheres veti intensiivisen ja energisen keikan itseään ja soittimiaan säästelemättä.
Musiikin ystävät saivat varmasti rahoilleen vastinetta, ja itse lähdin kotiin tyytyväisenä.
TAPAHTUMA ei välttämättä ole epäonnistunut, vaikka sen kävijämäärä jäisikin pieneksi. Näin oli todennut Kortesjärven kulttuurin arvostajat ry:n Jaakko Erkinheimo puheenjohtaja Jani Kieliselle, kun kaksikko fiilisteli Martta Maan vangitsevaa esitystä ja Kielinen harmitteli harvalukuista yleisöä.
–Aivan oikeassa Jaakko on, Kielinen sanoo.
Hän vertaa Kaamos-tapahtumaa Giovanni Boccaccion klassikkokirja Decameroneen. Siinä ruttoepidemiaa eristyksiin paenneet nuoret viihdyttävät toisiaan kertomalla vuoron perään tarinoita. Samoin käy bändi-illassa, jossa esiintyjät ovat suurelle yleisölle tuntemattomia: sen jälkeen, kun Martta Maan laulaja-kitaristi Aino Vuorenmaa ja kosketinsoittaja Emma Romsi olivat vetäneet oman keikkansa, he jäivät yleisöksi Who Stole the Lipstickille.
–Joskus on ollut niinkin, että paikalla on ollut vain esiintyjät, järjestäjät ja vapaaehtoistyöntekijät. Bändit pitävät kyllä aina huolen toisistaan ja kannustavat muita yleisön roolissa, Kielinen pohtii.
–Järjestävän tahon edustajat ja vapaaehtoiset ovat myös pääosin musadiggareita ja kiinnostuneita bongaamaan jotain uutta ja virkistävää. Äkkiä illan kuulijakunta koostuukin useasta kymmenestä, vaikka varsinaista yleisöä ei olisikaan. Se on omaa musiikkia julkaisevalle tuoreelle artistille korvaamattoman arvokas asia.
NOLLILLE Kaamos-tapahtuma ei sentään jäänyt lipunmyynnin suhteen. Keikkoja ei tarvinnut katsoa pelkästä solidaarisuudesta, vaan siksi, että esiintyjät olivat vakuuttavia, vangitsevia ja hyvin erilaisia tyyliltään.
–Kortesjärven nuorisoseura todellakin taipui uskottavaksi rock-klubiksi. Esiintymislava oli ledikannuin valaistuna estetiikaltaan kuin lavastus David Lynchin Twin Peaks -sarjasta, Kielinen toteaa. –Kun Martta Maan keikan aikana välillä vilkaisin ulos ikkunasta ja katselin valaistujen puiden oksien heiluntaa, tuntui kuin olisin elänyt elokuvassa. Tunnelma salissa oli suorastaan harras. Kuulijat vain istuivat ja fiilistelivät esitystä kuin naulittuina tuoleihin ja lattiaan.
KAIKKIAAN Kielinen toteaakin, että ilta oli erittäin onnistunut. Hän haluaa kiittää kaikkia tapahtumaan tulleita, järjestyksenvalvojia, nuorisoseuraa ja esiintyjiä.
–Paikalla olleet olivat vaikuttuneita näkemästään ja kuulemastaan ja lupasivat, että sana kyllä kiirii, hän sanoo. –Tästä on mukava jatkaa.
Hän lisää, että tapahtuma kursittiin kasaan melko lyhyessä ajassa, ja markkinointiin aiotaan panostaa jatkossa vieläkin enemmän.
Syy, miksi tapahtuma oli maksullinen, löytyy Kielisen mukaan järjestäjäyhdistyksen nimen kolmannesta sanasta: ”arvostajat”.
–Meillä on toiminnassamme periaate, ettemme käytä hyväksi muusikoiden altruistista luonnetta, vaan pyrimme aina hyvittämään artisteille vähintään bensat ja tarjoamaan edes jotain syötävää, hän sanoo. –Nykyään olisi hyvinkin helppoa saada laadukas kattaus tuoreita ja artisteja esiintymään ilmaiseksi, jopa kauempaakin. Mutta mitä se kertoisi meistä yhdistyksenä? Mitä se viestisi Kauhavasta ja Etelä-Pohjanmaasta alueena, jossa korostetaan reilua meininkiä ja yrittäjämyönteistä ilmapiiriä?
