Monta työuupumusta on opettanut paljon: ”Montut ovat aina yhtä syviä ja synkkiä, mutta välttämättömiä” 

TYÖUUPUMUSTA pidetään pitkään kestäneen työperäisen stressin lopputilana. Väsymys poikkeaa tavallisesta ohimenevästä väsymyksestä ja usein työuupunut tunnistaa itsessään masennuksenkin oireita. Erityisesti korostuneen tunnollisilla, tarkoilla ja kilteillä työntekijöillä on suurentunut riski uupua työelämässä. Alajärven Luoma-aholla asuvalla Sari Hämäläisellä on takana useampi uupumusjakso. Omalla tarinallaan hän haluaa valaa uskoa tällä hetkellä uupumuksen kanssa painiville.  

–Kun olen ajatellut matkaani taaksepäin, olen ensimmäisen uupumusjaksoni kokenut jo sosionomiopintojen aikaan, tosin tämä on vain oma diagnoosini, sanoo Hämäläinen. 

Ensimmäisen kerran hän kertoo hakeutuneensa aikuisneuvolan kautta terapiaan vuonna 2012. Taustalla oli isän kuolema, jonka käsittelyyn ei lapsiarjessa ollut tilaa. Surun käsittelyn jälkeen pinnan alta löytyikin yllättäen työperäinen uupumus, joka tuli Hämäläiselle yllätyksenä. Hän kuvaa omaa terapiatyöskentelyään sipulin kuorimiseen.  

–Minulla on muutamia taukoja lukuun ottamatta pitkä terapiamatka, jonka jaan mielessäni kolmeen jaksoon. Ensimmäinen jakso oli niin sanottu oksennusterapia, jossa sain purkaa kaikki kuonan mielestäni ja sain työkaluja niiden käsittelyyn. Myös oman historian vaikutusta tähän päivään käsiteltiin. Toisessa terapiajaksossa käsiteltiin syvemmin, miten oma historia on vaikuttanut eri puolien syntyyn minussa. Tämän aikana tuli paljon ymmärryksiä ja oivalluksia. Kolmas jakso on ehkä enemmän kääntynyt itsemyötätuntotyöskentelyyn. 

OMAN mielen sipulia kuoriessa Hämäläinen kertoo oivaltaneensa monta asiaa. Sen, kuinka oma minäkuva on rakentunut eri kohtaamisissa ja kuinka myös itse on tiedostamattaan toistanut samaa opittua kaavaa, vaikkei se olisikaan ollut ominta itseään. 

–Jos saisin nuorelle minälleni käydä antamassa jonkin neuvon, se olisi, ”Älä unohda itseäsi. Pidä kiinni siitä kuka olet.” Nyt monta uupumusta kokeneena voin todeta, että vaikka se syvä monttu on tuntunut aina yhtä synkältä, ilman niitä en olisi tässä. Montussa käydään tärkeää itsetutkiskelua ja sieltä myös löydetään niitä voimavaroja. Siitä olen antanut kiitosta itselleni, että olen uskaltanut hakea apua ja lähteä käsittelemään asioita. Toinen vaihtoehto olisi ollut panna laput silmille ja katkeroitua elämälle, painottaa Hämäläinen. 

Hän kertoo, että oma matka on vahvistanut kiinnostusta ihmismieleen ja hyvinvointiin. Ennen kaikkea se on lisännyt armollisuutta itseä kohtaan. 

–Kaikki tämä on herkistänyt oman sisäisen äänen löytymiselle ja kuuntelemiselle. Tulevaisuudessa on tarkoituksena suorittaa aiemmin aloitettu tunnetaito -ohjaajan koulutus loppuun. Olen käynyt myös chakrahoitajaksi ja molemmat koulutukset ovat antaneet työkaluja myös itselle. En tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta olen oppinut luottamaan, että elämä järjestyy ja asiat tapahtuvat, kun on niiden aika. 

Jaa Somessa

Facebook
X (Twitter)
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Jätä kommentti